Psalms 116

Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;

Jeg elsker Herren, for han hører min røst, mine inderlige bønner.

Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.

For han har bøiet sitt øre til mig, og alle mine dager vil jeg påkalle ham.

Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.

Dødens rep hadde omspent mig, og dødsrikets angster hadde funnet mig; nød og sorg fant jeg.

Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!

Men jeg påkalte Herrens navn: Akk Herre, frels min sjel!

Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

Herren er nådig og rettferdig, og vår Gud er barmhjertig.

Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.

Herren verner de enfoldige; jeg var elendig, og han frelste mig.

Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

Kom igjen, min sjel, til din ro! For Herren har gjort vel imot dig.

Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.

For du fridde min sjel fra døden, mitt øie fra gråt, min fot fra fall.

Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.

Jeg skal vandre for Herrens åsyn i de levendes land.

Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.

Jeg trodde, for jeg talte; jeg var såre plaget.

Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.

Jeg sa i min angst: Hvert menneske er en løgner.

Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?

Hvormed skal jeg gjengjelde Herren alle hans velgjerninger imot mig?

Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.

Jeg vil løfte frelsens beger og påkalle Herrens navn.

Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine.

Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.

Kostelig i Herrens øine er hans frommes død.

O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.

Akk Herre! Jeg er jo din tjener, jeg er din tjener, din tjenerinnes sønn; du har løst mine bånd.

Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.

Dig vil jeg ofre takkoffer, og Herrens navn vil jeg påkalle.

Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,

Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine,

Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!

i forgårdene til Herrens hus, midt i dig, Jerusalem. Halleluja!