Proverbs 9

Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
La saĝo konstruis sian domon, Ĉarpentis ĝiajn sep kolonojn.
Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
Ĝi buĉis sian bruton, verŝis sian vinon, Kaj pretigis sian tablon.
Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
Ĝi sendis siajn servantinojn, Por anonci sur la pintoj de la altaĵoj de la urbo:
Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
Kiu estas naiva, tiu sin turnu ĉi tien! Al la senspritulo ĝi diris:
Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
Venu, manĝu de mia pano, Kaj trinku el la vino, kiun mi enverŝis.
Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
Forlasu la malsaĝaĵon, kaj vivu; Kaj iru laŭ la vojo de la prudento.
Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
Kiu instruas blasfemanton, tiu prenas sur sin malhonoron; Kaj kiu penas ĝustigi malpiulon, tiu estas mokata.
Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
Ne penu ĝustigi blasfemanton, ke li vin ne malamu: Penu ĝustigi saĝulon, kaj li vin amos.
Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
Donu al saĝulo, kaj li ankoraŭ pli saĝiĝos; Instruu justulon, kaj li lernos pli.
Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
La komenco de la saĝo estas timo antaŭ la Eternulo; Kaj ekkono pri la Sanktulo estas prudento.
Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
Ĉar per mi plimultiĝos viaj tagoj, Kaj aldoniĝos al vi jaroj da vivo.
Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
Se vi saĝiĝis, vi saĝiĝis por vi; Kaj se vi blasfemas, vi sola suferos.
Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
Virino malsaĝa, bruema, Sensprita, kaj nenion scianta,
Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
Sidas ĉe la pordo de sia domo, Sur seĝo sur altaĵo de la urbo,
Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
Por voki la pasantojn, Kiuj iras sian ĝustan vojon:
Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
Kiu estas naiva, tiu sin turnu ĉi tien! Kaj al la senspritulo ŝi diris:
Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
Akvoj ŝtelitaj estas dolĉaj, Kaj pano kaŝita estas agrabla.
Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.
Kaj li ne scias, ke tie estas mortintoj Kaj ke ŝiaj invititoj estas en la profundoj de Ŝeol.