Proverbs 8

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
Ĉu ne vokas la saĝo? Kaj ĉu la prudento ne aŭdigas sian voĉon?
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
Ĝi staras sur la pinto de altaĵoj, Apud la vojo, ĉe la vojkruĉiĝoj.
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
Apud la pordegoj, ĉe la eniro en la urbon, Ĉe la eniro tra la pordoj, ĝi kantas:
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
Al vi, ho viroj, mi vokas; Kaj mia voĉo sin turnas al la homoj:
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
Komprenu, naivuloj, la prudenton, Kaj sensprituloj prenu en la koron.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Aŭskultu, ĉar mi parolos gravaĵon, Kaj ĝustaĵo eliros el mia buŝo.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
Ĉar mia lango parolos veron, Kaj malpiaĵon abomenas miaj lipoj.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
Justaj estas ĉiuj paroloj de mia buŝo; Ili ne enhavas falson kaj malicon.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
Ĉiuj ili estas ĝustaj por tiu, kiu ilin komprenas, Kaj justaj por tiuj, kiuj akiris scion.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Prenu mian instruon, kaj ne arĝenton; Kaj la scion ŝatu pli, ol plej puran oron.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
Ĉar saĝo estas pli bona ol multekostaj ŝtonoj; Kaj nenio, kion oni povas deziri, povas esti egala al ĝi.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
Mi, saĝo, loĝas kun la prudento, Kaj mi trovas prudentajn konsilojn.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
Timo antaŭ la Eternulo malamas malbonon, Fieron, malhumilon, kaj malbonan vojon; Malsinceran buŝon mi malamas.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
De mi venas konsilo kaj bonaranĝo; Mi estas prudento; al mi apartenas forto.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
Per mi reĝas la reĝoj, Kaj la estroj donas leĝojn de justeco.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
Per mi regas la princoj Kaj la potenculoj kaj ĉiuj juĝantoj sur la tero.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
Mi amas miajn amantojn; Kaj miaj serĉantoj min trovos.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Riĉo kaj gloro estas ĉe mi, Daŭra havo kaj justo.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
Mia frukto estas pli bona ol oro kaj ol plej pura oro; Kaj la rikolto de mi estas pli bona ol elektita arĝento.
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
Laŭ la vojo de vero mi iras, Laŭ la vojstreko de la justo;
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
Por heredigi al miaj amantoj esencan bonon, Kaj plenigi iliajn trezorejojn.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
La Eternulo min formis en la komenco de Sia vojo, Antaŭ Siaj kreitaĵoj, tre antikve.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
Antaŭ eterno mi estis firme fondita, en la komenco, Antaŭ la kreo de la tero.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
Kiam ankoraŭ ne ekzistis la abismoj, mi estis jam naskita, Kiam ankoraŭ ne ekzistis fontoj, ŝprucigantaj akvon.
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
Antaŭ ol la montoj estis starigitaj, Antaŭ la altaĵoj mi estis kreita;
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
Kiam la tero ankoraŭ ne estis farita, nek la kampoj, Nek la komencaj polveroj de la mondo.
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
Dum Li firmigis la ĉielojn, mi jam estis tie; Dum Li desegnis limojn sur la supraĵo de la abismo,
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
Dum Li fortikigis la nubojn supre, Dum Li firmigis la fontojn de la abismo,
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
Dum Li donis Sian leĝon al la maro, Por ke la akvoj ne transpaŝu siajn bordojn, Kaj dum Li difinis la fundamentojn de la tero:
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
Tiam mi estis ĉe Li kiel konstruanto; Mi estis la ĝojo de ĉiuj tagoj, Ludante antaŭ Li ĉiutempe.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
Mi ludas sur Lia mondo-tero; Kaj mia ĝojo estas inter la homidoj.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.
Kaj nun, infanoj, aŭskultu min; Kaj feliĉaj estos tiuj, kiuj iras laŭ miaj vojoj.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
Aŭskultu instruon kaj saĝiĝu, Kaj ne forĵetu ĝin.
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Feliĉa estas la homo, kiu min aŭskultas, Kiu maldormas ĉiutage ĉe miaj pordoj, Kiu staras garde ĉe la fostoj de miaj pordegoj.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
Ĉar kiu min trovis, tiu trovis vivon, Kaj akiros favoron de la Eternulo.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
Sed kiu maltrafas min, tiu difektas sian animon; Ĉiuj, kiuj min malamas, amas la morton.