Job 12

Niin vastasi Job ja sanoi:
Kaj Ijob respondis kaj diris:
Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne.
Certe, vi solaj estas homoj, Kaj kun vi mortos la saĝo.
Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?
Mi ankaŭ havas koron, kiel vi; Mi ne estas malpli valora ol vi; Kiu ne povas paroli tiele?
Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.
Mi fariĝis mokataĵo por mia amiko, Mi, kiu vokadis al Dio kaj estis aŭskultata; Virtulo kaj senkulpulo fariĝis mokataĵo;
Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa,
Malestimata lucerneto li estas antaŭ la pensoj de feliĉuloj, Pretigita por migrantoj.
Ryövärein majoissa on kyllä, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä.
Bonstataj estas la tendoj de rabistoj, Kaj sendanĝerecon havas la incitantoj de Dio, Tiuj, kiuj portas Dion en sia mano.
Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle.
Vere, demandu la brutojn, kaj ili instruos vin; La birdojn de la ĉielo, kaj ili diros al vi;
Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle.
Aŭ parolu kun la tero, kaj ĝi klarigos al vi; Kaj rakontos al vi la fiŝoj de la maro.
Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että Herran käsi on ne tehnyt?
Kiu ne ekscius el ĉio ĉi tio, Ke la mano de la Eternulo tion faris,
Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?
De Tiu, en kies mano estas la animo de ĉio vivanta Kaj la spirito de ĉiu homa karno?
Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa?
La orelo esploras ja la parolon, Kaj la palato gustumas al si la manĝaĵon.
Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.
La maljunuloj posedas saĝon, Kaj la grandaĝuloj kompetentecon.
Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys.
Ĉe Li estas la saĝo kaj la forto; Ĉe Li estas konsilo kaj kompetenteco.
Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata.
Kion Li detruas, tio ne rekonstruiĝas; Kiun Li enŝlosos, tiu ne liberiĝos.
Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan.
Kiam Li digas la akvon, ĝi elsekiĝas; Kiam Li fluigas ĝin, ĝi renversas la teron.
Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.
Ĉe Li estas potenco kaj forto; Lia estas tiu, kiu eraras, kaj tiu, kiu erarigas.
Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi.
Li irigas konsilistojn kiel erarvagantojn, Kaj la juĝistojn Li faras malsaĝaj.
Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa.
La ligilojn de reĝoj Li malligas, Kaj Li ligas per zono iliajn lumbojn.
Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa.
Li erarvagigas la pastrojn Kaj faligas la potenculojn.
Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois.
Li mutigas la lipojn de fidinduloj Kaj forprenas de maljunuloj la prudenton.
Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa.
Li verŝas honton sur eminentulojn Kaj malfirmigas la zonon de potenculoj.
Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen.
Li malkovras profundaĵon el meze de mallumo, Kaj mortan ombron Li elirigas en la lumon.
Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät.
Li grandigas naciojn kaj pereigas ilin, Disvastigas naciojn kaj forpelas ilin.
Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole.
Li senkuraĝigas la ĉefojn de la popolo de la lando Kaj erarvagigas ilin en dezerto senvoja;
Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.
Ili palpas en mallumo, en senlumeco; Kaj Li ŝanceliĝigas ilin kiel ebriuloj.