Job 12

Niin vastasi Job ja sanoi:

Odpověděv pak Job, řekl:

Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne.

V pravdě, že jste vy lidé, a že s vámi umře moudrost.

Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?

I jáť mám srdce jako vy, aniž jsem zpozdilejší než vy, anobrž při komž toho není?

Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.

Za posměch příteli svému jsem, kteréhož, když volá, vyslýchá Bůh; v posměchuť jest spravedlivý a upřímý.

Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa,

Pochodně zavržená jest (podlé smýšlení člověka pokoje užívajícího) ten, kterýž jest blízký pádu.

Ryövärein majoissa on kyllä, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä.

Pokojné a bezpečné příbytky mají loupežníci ti, kteříž popouzejí Boha silného, jimž on uvodí dobré věci v ruku jejich.

Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle.

Ano zeptej se třebas hovad, a naučí tě, aneb ptactva nebeského, a oznámí tobě.

Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle.

Aneb rozmluv s zemí, a poučí tě, ano i ryby mořské vypravovati budou tobě.

Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että Herran käsi on ne tehnyt?

Kdo nezná ze všeho toho, že ruka Hospodinova to učinila?

Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?

V jehož ruce jest duše všelikého živočicha, a duch každého těla lidského.

Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa?

Zdaliž ucho slov rozeznávati nebude, tak jako dásně pokrmu okoušejí?

Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.

Při starcích jest moudrost, a při dlouhověkých rozumnost.

Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys.

Nadto pak u Boha moudrost a síla, jehoť jest rada a rozumnost.

Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata.

Jestliže on boří, nemůže zase stavíno býti; zavírá-li člověka, nemůže býti otevříno.

Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan.

Hle, tak zastavuje vody, až i vysychají, a tak je vypouští, že podvracejí zemi.

Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.

U něho jest síla a bytnost, jeho jest ten, kterýž bloudí, i kterýž v blud uvodí.

Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi.

On uvodí rádce v nemoudrost, a z soudců blázny činí.

Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa.

Svazek králů rozvazuje, a pasem přepasuje bedra jejich.

Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa.

On uvodí knížata v nemoudrost, a mocné vyvrací.

Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois.

On odjímá řeč výmluvným, a soud starcům béře.

Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa.

On vylévá potupu na urozené, a sílu mocných zemdlívá.

Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen.

On zjevuje hluboké věci z temností, a vyvodí na světlo stín smrti.

Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät.

On rozmnožuje národy i hubí je, rozšiřuje národy i zavodí je.

Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole.

On odjímá srdce předním z lidu země, a v blud je uvodí na poušti bezcestné,

Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.

Aby šámali ve tmě bez světla. Summou, činí, aby bloudili jako opilý.