Job 13

Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.

Aj, všecko to vidělo oko mé, slyšelo ucho mé, a srozumělo tomu.

Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.

Jakož vy znáte to, znám i já, nejsem zpozdilejší než vy.

Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.

Jistě žeť já s Všemohoucím mluviti, a s Bohem silným o svou při jednati budu.

Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.

Nebo vy jste skladatelé lži, a lékaři marní všickni vy.

Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.

Ó kdybyste aspoň mlčeli, a bylo by vám to za moudrost.

Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.

Slyštež medle odpory mé, a důvodů rtů mých pozorujte.

Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?

Zdali zastávajíce Boha silného, mluviti máte nepravost? Aneb za něho mluviti máte lest?

Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?

Zdaliž osobu jeho přijímati budete, a o Boha silného se zasazovati?

Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?

Zdaž vám to k dobrému bude, když na průbu vezme vás, že jakož člověk oklamán bývá, oklamati jej chcete?

Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.

V pravdě žeť vám přísně domlouvati bude, budete-li povrchně osoby jeho šetřiti.

Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?

Což ani důstojnost jeho vás nepředěšuje, ani strach jeho nepřikvačuje vás?

Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.

Všecka vzácnost vaše podobná jest popelu, a hromadám bláta vyvýšení vaše.

Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.

Postrptež mne, nechať já mluvím, přiď na mne cokoli.

Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?

Pročež bych trhati měl maso své zuby svými, a duši svou klásti v ruku svou?

Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

By mne i zabil, což bych v něho nedoufal? A však cesty své před oblíčej jeho předložím.

Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.

Onť sám jest spasení mé; nebo před oblíčej jeho pokrytec nepřijde.

Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.

Poslouchejte pilně řeči mé, a zprávu mou pusťte v uši své.

Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.

Aj, jižť začínám pře své vésti, vím, že zůstanu spravedliv.

Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.

Kdo jest, ješto by mi odpíral, tak abych nyní umlknouti a umříti musil?

Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.

Toliko té dvoji věci, ó Bože, nečiň mi, a tehdy před tváří tvou nebudu se skrývati:

Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

Ruku svou vzdal ode mne, a hrůza tvá nechť mne neděsí.

Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.

Zatím povolej mne, a buduť odpovídati; aneb nechať já mluvím, a odpovídej mi.

Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.

Jak mnoho jest mých nepravostí a hříchů? Přestoupení mé a hřích můj ukaž mi.

Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?

Proč tvář svou skrýváš, a pokládáš mne sobě za nepřítele?

Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?

Zdaliž list větrem se zmítající potříti chceš, a stéblo suché stihati budeš?

Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.

Že zapisuješ proti mně hořkosti, a dáváš mi v dědictví nepravosti mladosti mé,

Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;

A dáváš do klady nohy mé, a šetříš všech stezek mých, na paty noh mých našlapuješ;

Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.

Ješto člověk jako hnis kazí se, a jako roucho, kteréž jí mol.