Psalms 91

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

Ti što prebivaš pod zaštitom Višnjega, što počivaš u sjeni Svemogućega,

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

reci Jahvi: "Zaklone moj! Utvrdo moja! Bože moj u koga se uzdam!"

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

Jer on će te osloboditi od zamke ptičarske, od kuge pogubne.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

Svojim će te krilima zaštititi i pod njegova ćeš se krila skloniti: Vjernost je njegova štit i obrana!

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

Nećeš se bojati strašila noćnoga ni strelice što leti danju,

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

ni kuge što se šulja kroz tmine, ni pošasti što hara o podne.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

Pa nek' padaju tisuće kraj tebe, deseci tisuća s desne tvoje, tebi se neće primaći!

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

Tek što okom pogledaš, već ćeš vidjeti plaću grešnika.

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

Jer Jahve je zaklon tvoj, Višnjega odabra sebi za okrilje.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

Neće te snaći nesreća, nevolja se neće prikučiti šatoru tvojemu.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

Jer anđelima svojim zapovjedi da te čuvaju na svim putima tvojim.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

Na rukama će te nositi da se ne spotakneš o kamen.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

Nogom ćeš gaziti lava i ljuticu, zgazit ćeš lavića i zmiju.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

Izbavit ću ga jer me ljubi, zakrilit ga jer poznaje ime moje.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

Zazvat će me, a ja ću ga uslišiti, s njim ću biti u nevolji, spasit ću ga i proslaviti.

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.

Nasitit ću ga danima mnogim, pokazat' mu spasenje svoje."