Psalms 9

(Til sangmesteren. Al-mut-labben. En Salme af David.) Jeg vil takke HERREN af hele mit Hjerte, kundgøre alle dine Undere,

Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.

glæde og fryde mig i dig, lovsynge dit Navn, du Højeste,

Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,

fordi mine Fjender veg, faldt og forgik for dit Åsyn.

Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.

Thi du hævded min Ret og min Sag, du sad på Tronen som Retfærds Dommer.

Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.

Du trued ad Folkene, rydded de gudløse ud, deres Navn har du slettet for evigt.

Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.

Fjenden er borte, lagt øde for stedse, du omstyrted Byer, de mindes ej mer.

Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.

Men HERREN troner evindelig, han rejste sin Trone til Dom,

Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.

skal dømme Verden med Retfærd, fælde Dom over Folkefærd med Ret.

Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.

HERREN blev de fortryktes Tilflugt, en Tilflugt i Trængselstider;

Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.

og de stoler på dig, de, som kender dit Navn, thi du svigted ej dem, der søgte dig, HERRE.

Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.

Lovsyng HERREN, der bor på Zion, kundgør blandt Folkene, hvad han har gjort!

Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.

Thi han, der hævner Blodskyld, kom dem i Hu, han glemte ikke de armes Råb:

Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.

"HERRE, vær nådig, se, hvad jeg lider af Avindsmænd, du, som løfter mig op fra Dødens Porte,

Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;

at jeg kan kundgøre al din Pris, juble over din Frelse i Zions Datters Porte!"

Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.

Folkene sank i Graven, de grov, deres Fod blev hildet i Garnet, de satte.

Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.

HERREN blev åbenbar, holdt Dom, den gudløse hildedes i sine Hænders Gerning. - Higgajon Sela.

Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, Sela!

Til Dødsriget skal de gudløse fare, alle Folk, der ej kommer Gud i Hu.

Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat.

Thi den fattige glemmes ikke for evigt, ej skuffes evindelig ydmyges Håb.

Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.

Rejs dig, HERRE, lad ikke Mennesker få Magten, lad Folkene dømmes for dit Åsyn;

Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.

HERRE, slå dem med Rædsel, lad Folkene kende, at de er Mennesker! - Sela.

Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, Sela!