Psalms 115

Μη εις ημας, Κυριε, μη εις ημας, αλλ εις το ονομα σου δος δοξαν, δια το ελεος σου, δια την αληθειαν σου.

Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

Δια τι να ειπωσι τα εθνη, και που ειναι ο Θεος αυτων;

Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?

Αλλ ο Θεος ημων ειναι εν τω ουρανω παντα οσα ηθελησεν εποιησε.

Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.

Τα ειδωλα αυτων ειναι αργυριον και χρυσιον, εργα χειρων ανθρωπων

Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

Στομα εχουσι και δεν λαλουσιν οφθαλμους εχουσι και δεν βλεπουσιν

Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.

ωτα εχουσι και δεν ακουουσι μυκτηρας εχουσι και δεν οσφραινονται

Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.

Χειρας εχουσι και δεν ψηλαφωσι ποδας εχουσι και δεν περιπατουσιν ουδε ομιλουσι δια του λαρυγγος αυτων.

Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.

Ομοιοι αυτων ας γεινωσιν οι ποιουντες αυτα, πας ο ελπιζων επ αυτα.

Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

Ο Ισραηλ ηλπισεν επι Κυριον αυτος ειναι βοηθος και ασπις αυτων.

Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Ο οικος του Ααρων ηλπισεν επι Κυριον αυτος ειναι βοηθος και ασπις αυτων.

Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Οι φοβουμενοι τον Κυριον ηλπισαν επι Κυριον αυτος ειναι βοηθος και ασπις αυτων.

Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Ο Κυριος μας ενεθυμηθη θελει ευλογει, θελει ευλογει τον οικον Ισραηλ θελει ευλογει τον οικον Ααρων.

Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.

Θελει ευλογει τους φοβουμενους τον Κυριον, τους μικρους μετα των μεγαλων.

Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.

Ο Κυριος θελει αυξησει υμας, υμας και τα τεκνα υμων.

Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.

σεις εισθε οι ευλογημενοι του Κυριου, του ποιησαντος τον ουρανον και την γην.

Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

Οι ουρανοι των ουρανων ειναι του Κυριου, την δε γην εδωκεν εις τους υιους των ανθρωπων.

Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.

Οι νεκροι δεν θελουσιν αινεσει τον Κυριον, ουδε παντες οι καταβαινοντες εις τον τοπον της σιωπης

Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

αλλ ημεις θελομεν ευλογει τον Κυριον, απο του νυν και εως του αιωνος. Αλληλουια.

Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!