I Corinthians 3

Και εγω, αδελφοι, δεν ηδυνηθην να λαλησω προς εσας ως προς πνευματικους, αλλ ως προς σαρκικους, ως προς νηπια εν Χριστω.

Ja, rakkaat veljet! en minä taitanut teille puhua niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin lapsille Kristuksessa.

Γαλα σας εποτισα και ουχι στερεαν τροφην διοτι δεν ηδυνασθε ετι να δεχθητε αυτην. Αλλ ουδε τωρα δυνασθε ετι

Rieskaa minä olen teille juoda antanut, ja en ruokaa; sillä ette sitä vielä voineet, ja ette vielä nytkään voi.

επειδη ετι σαρκικοι εισθε. Διοτι ενω ειναι μεταξυ σας φθονος και ερις και διχονοιαι, δεν εισθε σαρκικοι και περιπατειτε κατα ανθρωπον;

Sillä te olette vielä lihalliset, sillä niinkauvan kuin teidän seassanne kateus ja riita ja eripuraisuus on, ettekö te ole lihalliset ja vaella ihmisten tavan jälkeen?

Διοτι οταν λεγη τις, Εγω μεν ειμαι του Παυλου, αλλος δε, Εγω του Απολλω δεν εισθε σαρκικοι;

Sillä koska joku sanoo: minä olen Paavalin, ja toinen: minä Apollon: ettekö te siis ole lihalliset?

Τις λοιπον ειναι ο Παυλος, και τις ο Απολλως, παρα υπηρεται, δια των οποιων επιστευσατε και, οπως ο Κυριος εδωκεν εις εκαστον;

Mitäs Paavali on ja mikä Apollo muuta kuin palveliat, joiden kautta te olette uskoneet, ja niinkuin Jumala kullekin antanut on?

Εγω εφυτευσα, ο Απολλως εποτισεν, αλλ ο Θεος ηυξησεν

Minä olen istuttanut, Apollo on kastanut mutta Jumala on kasvun antanut.

ωστε ουτε ο φυτευων ειναι τι ουτε ο ποτιζων, αλλ ο Θεος ο αυξανων.

Niin ei se mitään ole, joka istuttaa, eikä se, joka kastaa, vaan Jumala, joka kasvun on antaa.

Ο φυτευων δε και ο ποτιζων ειναι εν και εκαστος θελει λαβει τον εαυτου μισθον κατα τον κοπον αυτου.

Mutta se, joka istuttaa, ja se, joka kastaa, ovat yhtä: kumpikin saa palkkansa työnsä jälkeen.

Διοτι του Θεου ειμεθα συνεργοι σεις εισθε του Θεου αγρος, του Θεου οικοδομη.

Sillä me olemme Jumalan apulaiset: te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.

Εγω κατα την χαριν του Θεου την δοθεισαν εις εμε ως σοφος αρχιτεκτων θεμελιον εθεσα, αλλος δε εποικοδομει εκαστος ομως ας βλεπη πως εποικοδομει

Sen Jumalan armon jälkeen, joka minulle annettu on, olen minä perustuksen laskenut, niinkuin taitava rakentaja, vaan toinen sen päälle rakentaa; mutta katsokaan jokainen, kuinka hän sen päälle rakentaa.

διοτι θεμελιον αλλο ουδεις δυναται να θεση παρα το τεθεν, το οποιον ειναι ο Ιησους Χριστος.

Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus.

Εαν δε τις εποικοδομη επι το θεμελιον τουτο χρυσον, αργυρον, λιθους τιμιους, ξυλα, χορτον, καλαμην

Jos nyt joku rakentaa tämän perustuksen päälle kultaa, hopiaa, kalliita kiviä, puita, heiniä, olkia:

εκαστου το εργον θελει φανερωθη διοτι η ημερα θελει φανερωσει αυτο, επειδη δια πυρος ανακαλυπτεται και το πυρ θελει δοκιμασει το εργον εκαστου οποιον ειναι.

Jokainen teko tulee julkiseksi; sillä se päivä sen on selittävä, joka tulessa ilmaantuu: ja minkäkaltainen kunkin teko on, sen tuli koettelee.

Εαν το εργον τινος, το οποιον επωκοδομησε μενη, θελει λαβει μισθον

Jos jonkun teko pysyy, jonka hän sen päälle rakentanut on, niin hän saa palkan:

εαν το εργον τινος κατακαη, θελει ζημιωθη, αυτος ομως θελει σωθη, πλην ουτως ως δια πυρος.

Jos jonkun teko palaa, niin hän saa vahingon; mutta hän tulee itse autuaaksi, kuitenkin niinkuin tulen kautta.

Δεν εξευρετε οτι εισθε ναος Θεου και το Πνευμα του Θεου κατοικει εν υμιν;

Ettekö te tiedä teitänne Jumalan templiksi, ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Εαν τις φθειρη τον ναον του Θεου, τουτον θελει φθειρει ο Θεος διοτι ο ναος του Θεου ειναι αγιος, οστις εισθε σεις.

Jos joku Jumalan templin turmelee, sen Jumala turmelee; sillä Jumalan templi on pyhä, niinkuin tekin olette.

Μηδεις ας μη εξαπατα εαυτον εαν τις μεταξυ σας νομιζη οτι ειναι σοφος εν τω κοσμω τουτω, ας γεινη μωρος δια να γεινη σοφος.

Älkään kenkään itseänsä pettäkö: jos joku teistä luulee itsensä viisaaksi tässä maailmassa, se tulkoon tyhmäksi, että hän viisaaksi tulis.

Διοτι η σοφια του κοσμου τουτου ειναι μωρια παρα τω Θεω. Επειδη ειναι γεγραμμενον Οστις συλλαμβανει τους σοφους εν τη πανουργια αυτων

Sillä tämän maailman viisaus on hulluus Jumalan tykönä. Sillä kirjoitettu on: hän käsittää taitavat heidän kavaluudessansa,

και παλιν Ο Κυριος γινωσκει τους διαλογισμους των σοφων, οτι ειναι ματαιοι.

Ja taas: Herra tietää viisasten ajatukset, että ne turhat ovat.

Ωστε μηδεις ας μη καυχαται εις ανθρωπους διοτι τα παντα ειναι υμων,

Sentähden älkään yksikään ihmisistä kerskatko; sillä kaikki ovat teidän omanne:

ειτε Παυλος ειτε Απολλως ειτε Κηφας ειτε κοσμος ειτε ζωη ειτε θανατος ειτε παροντα ειτε μελλοντα, τα παντα ειναι υμων,

Joko se olis Paavali eli Apollo, eli Kephas, taikka maailma, eli elämä, eli kuolema, taikka nykyiset eli tulevaiset: kaikki ovat teidän,

σεις δε του Χριστου, ο δε Χριστος του Θεου.

Mutta te olette Kristuksen, vaan Kristus on Jumalan.