Psalms 94

Ya RAB, öç alıcı Tanrı, Saç ışığını, ey öç alıcı Tanrı!

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

Kalk, ey yeryüzünün yargıcı, Küstahlara hak ettikleri cezayı ver!

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

Kötüler ne zamana dek, ya RAB, Ne zamana dek sevinip coşacak?

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

Ağızlarından küstahlık dökülüyor, Suç işleyen herkes övünüyor.

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

Halkını eziyorlar, ya RAB, Kendi halkına eziyet ediyorlar.

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

Dulu, garibi boğazlıyor, Öksüzleri öldürüyorlar.

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

“RAB görmez” diyorlar, “Yakup’un Tanrısı dikkat etmez.”

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

Ey halkın içindeki budalalar, dikkat edin; Ey aptallar, ne zaman akıllanacaksınız?

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

Kulağı yaratan işitmez mi? Göze biçim veren görmez mi?

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

Ulusları yola getiren yargılamaz mı? İnsanı eğiten bilmez mi?

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

[] RAB insanın düşüncelerinin Boş olduğunu bilir.

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

Ne mutlu, ya RAB, yola getirdiğin, Yasanı öğrettiğin insana!

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

Kötüler için çukur kazılıncaya dek, Onu sıkıntılı günlerden kurtarıp rahatlatırsın.

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

Çünkü RAB halkını reddetmez, Kendi halkını terk etmez.

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

Adalet yine doğruluk üzerine kurulacak, Yüreği temiz olan herkes ona uyacak.

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

Kötülere karşı beni kim savunacak? Kim benim için suçlulara karşı duracak?

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

RAB yardımcım olmasaydı, Şimdiye dek sessizlik diyarına göçmüştüm bile.

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

“Ayağım kayıyor” dediğimde, Sevgin ayakta tutar beni, ya RAB.

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

Kaygılar içimi sarınca, Senin avutmaların gönlümü sevindirir.

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

Yasaya dayanarak haksızlık yapan koltuk sahibi Seninle bağdaşır mı?

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

Onlar doğruya karşı birleşiyor, Suçsuzu ölüme mahkûm ediyorlar.

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

Ama RAB bana kale oldu, Tanrım sığındığım kaya oldu.

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

Tanrımız RAB yaptıkları kötülüğü Kendi başlarına getirecek, Kötülükleri yüzünden köklerini kurutacak, Evet, köklerini kurutacak.

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.