Psalms 95

Gelin, RAB’be sevinçle haykıralım, Bizi kurtaran kayaya sevinç çığlıkları atalım,

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Şükranla huzuruna çıkalım, O’na sevinç ilahileri yükseltelim!

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Çünkü RAB ulu Tanrı’dır, Bütün ilahların üstünde ulu kraldır.

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Yerin derinlikleri O’nun elindedir, Dağların dorukları da O’nun.

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

Deniz O’nundur, çünkü O yarattı, Karaya da O’nun elleri biçim verdi.

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Gelin, tapınalım, eğilelim, Bizi yaratan RAB’bin önünde diz çökelim.

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

[] Çünkü O Tanrımız’dır, Bizse O’nun otlağının halkı, Elinin altındaki koyunlarız. Bugün sesini duyarsanız,

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

[] Meriva’da, o gün çölde, Massa’da olduğu gibi, Yüreklerinizi nasırlaştırmayın.

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

Yaptıklarımı görmelerine karşın, Atalarınız orada beni sınayıp denediler.

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

Kırk yıl o kuşaktan hep iğrendim, “Yüreği kötü yola sapan bir halktır” dedim, “Yollarımı bilmiyorlar.”

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

[] [] Bu yüzden öfkeyle ant içtim: “Huzur diyarıma asla girmeyecekler!”

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.