Psalms 116

 Jag har HERREN kär, ty han hör  min röst och mina böner.

Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;

 Ja, han har böjt sitt öra till mig;  i hela mitt liv skall jag åkalla honom.

Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.

 Dödens band omvärvde mig,  och dödsrikets ångest grep mig;  jag kom i nöd och bedrövelse.

Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.

 Men jag åkallade HERRENS namn:  »Ack HERRE, rädda min själ.»

Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!

 HERREN är nådig och rättfärdig,  vår Gud är barmhärtig.

Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

 HERREN bevarar de enfaldiga;  jag var i elände, och han frälste mig.

Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.

 Vänd nu åter till din ro, min själ,  ty HERREN har gjort väl mot dig.

Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

 Ja, du har räddat min själ från döden,  mitt öga från tårar, min fot ifrån fall;

Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.

 jag skall få vandra inför HERREN  i de levandes land.

Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.

 Jag tror, ty därför talar jag,  jag som var storligen plågad,

Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.

 jag som måste säga i min ångest:  »Alla människor äro lögnaktiga.»

Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.

 Huru skall jag vedergälla HERREN  alla hans välgärningar mot mig?

Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?

 Jag vill taga frälsningens bägare  och åkalla HERRENS namn.

Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.

 Jag vill infria åt HERREN mina löften,  ja, i hela hans folks åsyn.

Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

 Dyrt aktad i HERRENS ögon  är hans frommas död.

Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.

 Ack HERRE, jag är ju din tjänare,  jag är din tjänare, din tjänarinnas son;  du har lossat mina band.

O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.

 Dig vill jag offra lovets offer,  och HERRENS namn vill jag åkalla.

Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.

 Jag vill infria åt HERREN mina löften,  ja, i hela hans folks åsyn,

Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,

 i gårdarna till HERRENS hus,  mitt i dig, Jerusalem.  Halleluja!

Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!