Job 14

Człowiek, narodzony z niewiasty, dni krótkich jest, i pełen kłopotów;

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

Wyrasta jako kwiat, i bywa podcięty, a ucieka jako cień, i nie ostoi się.

Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

Wszakże i na takiego otwierasz oczy twoje, a przywodzisz mię do sądu z sobą.

Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

Któż pokaże czystego z nieczystego? Ani jeden;

Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

Gdyż zamierzone są dni jego, liczba miesięcy jego u ciebie; zamierzyłeś mu kres, którego nie może przestąpić.

Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

Odstąpże od niego, aż odpocznie, aż przejdzie jako najemniczy dzień jego.

Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

Albowiem i o drzewie jest nadzieja, choć je wytną, że się jeszcze odmłodzi, a latorośl jego nie ustanie.

Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

Choć się zstarzeje w ziemi korzeń jego, i w prochu obumrze pień jego:

Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

Wszakże gdy uczuje wilgotność, puści się, i rozpuści gałęzie, jako szczep młody.

Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

Ale człowiek umiera, zemdlony będąc, a umarłszy człowiek gdzież jest?

Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

Jako uchodzą wody z morza, a rzeka opada i wysycha.

Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

Tak człowiek, gdy się układzie, nie wstanie więcej, a pokąd stoją nieba, nie ocuci się, ani będzie obudzony ze snu swego.

Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

Obyżeś mię w grobie ukrył i utaił, ażby się uciszył gniew twój, a iżbyś mi zamierzył kres, kędy chcesz wspomnieć na mię!

O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.

Gdy umrze człowiek, izali żyć będzie? Po wszystkie dni wymierzonego czasu mego będę oczekiwał przyszłej odmiany mojej.

Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

Zawołasz, a ja tobie odpowiem; a spraw rąk twoich pożądasz.

Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

Aczkolwiekeś teraz kroki moje obliczył, ani odwłóczysz karania za grzech mój.

Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

Zapięczętowane jest w wiązance przestępstwo moje, a zgromadzasz nieprawości moje.

Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

Prawdziwie jako góra padłszy rozsypuje się, a skała przenosi się z miejsca swego.

Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

Jako woda wzdrąża kamienie, a powodzią zalane bywa, co samo od siebie rośnie z prochu ziemi: tak nadzieję ludzką w niwecz obracasz.

Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

Przemagasz go ustawicznie, a on schodzi; odmieniasz postać jego, i wypuszczasz go.

Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

Będąli zacni synowie jego, tego on nie wie; jeźli też wzgardzeni, on nie baczy.

Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

Tylko ciało jego, póki żyw, boleje, a dusza jego w nim kwili.

Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.