Psalms 2

He aha ka nana ai nga tauiwi, ka whakaaro horihori ai nga iwi?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
Whakatika mai ana nga kingi o te whenua, runanga tahi ana nga ariki, ki te whawhai ki a Ihowa, ki tana tangata hoki i whakawahi ai; me te ki ano,
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
Kia motumotuhia e tatou a raua here, kia akiritia a raua taura i a tatou.
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
Ko ia kei te rangi e noho ana, ka kata ia: ka whakahi te Ariki ki a ratou.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
Na ka korero ia ki a ratou me te riri ano: ka tino weriweri hoki, ka whakahorere i a ratou,
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
Ahakoa ra ka whakawahia e ahau taku kingi ki runga ki taku maunga tapu, ki Hiona.
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
Maku e whakapuaki te kupu, kua mea a Ihowa ki ahau, Ko koe taku tama, nonaianei koe i whakatupuria ai e ahau.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Inoi ki ahau, a ka hoatu e ahau ki a koe nga tauiwi hei kainga mou, me nga topito o te whenua hei nohoanga tupu mou.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
Ka wawahi koe i a ratou ki te whiu rino, mongamonga noa ratou i a koe, ano he oko na te kaihanga rihi.
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
Na kia mahara ra, e nga kingi: kia akona, e nga kaiwhakawa o te whenua.
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
Mahi atu ki a Ihowa i runga i te wehi, kia hari me te wiri.
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
Kihia te tama kei riri ia, a ka mate koutou i te ara, ka hohoro tonu hoki te mura o tona riri. Ka hari katoa te hunga e whakawhirinaki ana ki a ia.
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.