Job 18

Felele pedig a sukhi Bildád, és monda:

Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

Mikor akartok a beszédnek véget vetni? Értsétek meg *a dolgot,* azután szóljunk.

Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.

Miért állíttatunk barmoknak, és miért vagyunk tisztátalanok a ti szemeitekben?

Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?

Te éretted, a ki szaggatja lelkét haragjában, vajjon elhagyattatik-é a föld, és felszakasztatik-é a kőszikla helyéről?

Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?

Sőt inkább a gonoszok világa kialuszik, és nem fénylik az ő tüzöknek szikrája.

Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.

A világosság elsötétedik az ő sátorában, szövétneke kialszik felette.

Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.

Erős léptei aprókká lesznek, saját tanácsa rontja meg őt.

Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.

Mert lábaival hálóba bonyolódik, és ó-verem felett jár.

Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.

A sarka tőrbe akad, és kelepcze fogja meg őt.

Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.

Hurok rejtetett el a földbe ellene, és zsineg az ő *szokott* ösvényén.

Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.

Mindenfelől félelmek rettentik őt, és üldözik őt léptennyomon.

Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.

Éhség emészti fel az ő erejét, és nyomorúság leselkedik oldala mellett.

Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.

Megemészti testének izmait, megemészti izmait a halál zsengéje.

Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.

Eltünik sátorából az ő bátorsága, és a félelmek királyához folyamodik ő.

Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.

Az lakik sátorában, a ki nem az övé, és hajlékára kénkövet szórnak.

Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.

Alant elszáradnak gyökerei, és felülről levágatik az ága.

Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.

Emlékezete elvész a földről, még az utczákon sem marad fel a neve.

Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.

A világosságról a sötétségbe taszítják, a föld kerekségéről elüldözik őt.

Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.

Sem fia, sem unokája nem lesz az ő népében, és semmi maradéka az ő tanyáján.

Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.

Az ő pusztulásától megborzadnak, a kik következnek és rettegés fogja el a most élő embereket.

Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.

Ilyenek az álnok embernek hajlékai, és ilyen annak lakóhelye, a ki nem tiszteli Istent.

Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.