Job 14

L'homme né de la femme! Sa vie est courte, sans cesse agitée.

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

Il naît, il est coupé comme une fleur; Il fuit et disparaît comme une ombre.

Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

Et c'est sur lui que tu as l'oeil ouvert! Et tu me fais aller en justice avec toi!

Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

Comment d'un être souillé sortira-t-il un homme pur? Il n'en peut sortir aucun.

Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

Si ses jours sont fixés, si tu as compté ses mois, Si tu en as marqué le terme qu'il ne saurait franchir,

Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

Détourne de lui les regards, et donne-lui du relâche, Pour qu'il ait au moins la joie du mercenaire à la fin de sa journée.

Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

Un arbre a de l'espérance: Quand on le coupe, il repousse, Il produit encore des rejetons;

Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

Quand sa racine a vieilli dans la terre, Quand son tronc meurt dans la poussière,

Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

Il reverdit à l'approche de l'eau, Il pousse des branches comme une jeune plante.

Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

Mais l'homme meurt, et il perd sa force; L'homme expire, et où est-il?

Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

Les eaux des lacs s'évanouissent, Les fleuves tarissent et se dessèchent;

Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

Ainsi l'homme se couche et ne se relèvera plus, Il ne se réveillera pas tant que les cieux subsisteront, Il ne sortira pas de son sommeil.

Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

Oh! si tu voulais me cacher dans le séjour des morts, M'y tenir à couvert jusqu'à ce que ta colère fût passée, Et me fixer un terme auquel tu te souviendras de moi!

O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.

Si l'homme une fois mort pouvait revivre, J'aurais de l'espoir tout le temps de mes souffrances, Jusqu'à ce que mon état vînt à changer.

Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

Tu appellerais alors, et je te répondrais, Tu languirais après l'ouvrage de tes mains.

Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

Mais aujourd'hui tu comptes mes pas, Tu as l'oeil sur mes péchés;

Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

Mes transgressions sont scellées en un faisceau, Et tu imagines des iniquités à ma charge.

Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

La montagne s'écroule et périt, Le rocher disparaît de sa place,

Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

La pierre est broyée par les eaux, Et la terre emportée par leur courant; Ainsi tu détruis l'espérance de l'homme.

Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

Tu es sans cesse à l'assaillir, et il s'en va; Tu le défigures, puis tu le renvoies.

Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

Que ses fils soient honorés, il n'en sait rien; Qu'ils soient dans l'abaissement, il l'ignore.

Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

C'est pour lui seul qu'il éprouve de la douleur en son corps, C'est pour lui seul qu'il ressent de la tristesse en son âme.

Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.