Psalms 94

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

Ya RAB, öç alıcı Tanrı, Saç ışığını, ey öç alıcı Tanrı!

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

Kalk, ey yeryüzünün yargıcı, Küstahlara hak ettikleri cezayı ver!

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

Kötüler ne zamana dek, ya RAB, Ne zamana dek sevinip coşacak?

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

Ağızlarından küstahlık dökülüyor, Suç işleyen herkes övünüyor.

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

Halkını eziyorlar, ya RAB, Kendi halkına eziyet ediyorlar.

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

Dulu, garibi boğazlıyor, Öksüzleri öldürüyorlar.

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

“RAB görmez” diyorlar, “Yakup’un Tanrısı dikkat etmez.”

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

Ey halkın içindeki budalalar, dikkat edin; Ey aptallar, ne zaman akıllanacaksınız?

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

Kulağı yaratan işitmez mi? Göze biçim veren görmez mi?

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

Ulusları yola getiren yargılamaz mı? İnsanı eğiten bilmez mi?

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

[] RAB insanın düşüncelerinin Boş olduğunu bilir.

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

Ne mutlu, ya RAB, yola getirdiğin, Yasanı öğrettiğin insana!

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

Kötüler için çukur kazılıncaya dek, Onu sıkıntılı günlerden kurtarıp rahatlatırsın.

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

Çünkü RAB halkını reddetmez, Kendi halkını terk etmez.

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

Adalet yine doğruluk üzerine kurulacak, Yüreği temiz olan herkes ona uyacak.

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

Kötülere karşı beni kim savunacak? Kim benim için suçlulara karşı duracak?

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

RAB yardımcım olmasaydı, Şimdiye dek sessizlik diyarına göçmüştüm bile.

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

“Ayağım kayıyor” dediğimde, Sevgin ayakta tutar beni, ya RAB.

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

Kaygılar içimi sarınca, Senin avutmaların gönlümü sevindirir.

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

Yasaya dayanarak haksızlık yapan koltuk sahibi Seninle bağdaşır mı?

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

Onlar doğruya karşı birleşiyor, Suçsuzu ölüme mahkûm ediyorlar.

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

Ama RAB bana kale oldu, Tanrım sığındığım kaya oldu.

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.

Tanrımız RAB yaptıkları kötülüğü Kendi başlarına getirecek, Kötülükleri yüzünden köklerini kurutacak, Evet, köklerini kurutacak.