Psalms 26

Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.

Beni haklı çıkar, ya RAB, Çünkü dürüst bir yaşam sürdüm; Sarsılmadan RAB’be güvendim.

Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni.

Dene beni, ya RAB, sına; Duygularımı, düşüncelerimi yokla.

Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan sinun totuudessas.

Çünkü sevgini hep göz önünde tutuyor, Senin gerçeğini yaşıyorum ben.

En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia.

Yalancılarla oturmam, İkiyüzlülerin suyuna gitmem.

Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä.

Kötülük yapanlar topluluğundan nefret ederim, Fesatçıların arasına girmem.

Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä,

Suçsuzluğumu göstermek için ellerimi yıkar, Sunağının çevresinde dönerim, ya RAB,

Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.

Yüksek sesle şükranımı duyurmak Ve bütün harikalarını anlatmak için.

Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu.

Severim, ya RAB, yaşadığın evi, Görkeminin bulunduğu yeri.

Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa,

Günahkârların, Eli kanlı adamların yanısıra canımı alma.

Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat.

Onların elleri kötülük aletidir, Sağ elleri rüşvet doludur.

Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!

Ama ben dürüst yaşarım, Kurtar beni, lütfet bana!

Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa.

Ayağım emin yerde duruyor. Topluluk içinde sana övgüler sunacağım, ya RAB.