Psalms 94

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

 Du hämndens Gud, o HERRE,  du hämndens Gud, träd fram i glans.

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

 Res dig, du jordens domare,  vedergäll de högmodiga vad de hava gjort.

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

 Huru länge skola de ogudaktiga, o HERRE,  huru länge skola de ogudaktiga triumfera?

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

 Deras mun flödar över av fräckt tal;  de förhäva sig, alla ogärningsmännen.

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

 Ditt folk, o HERRE, krossa de,  och din arvedel förtrycka de.

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

 Änkor och främlingar dräpa de,  och faderlösa mörda de.

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

 Och de säga: »HERREN ser det icke,  Jakobs Gud märker det icke.»

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

 Märken själva, I oförnuftiga bland folket;  I dårar, när kommen I till förstånd?

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

 Den som har planterat örat,      skulle han icke höra?  Den som har danat ögat,      skulle han icke se?

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

 Den som håller hedningarna i tukt,      skulle han icke straffa,  han som lär människorna förstånd?

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

 HERREN känner      människornas tankar,  han vet att de själva äro fåfänglighet.

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

 Säll är den man      som du, HERRE, undervisar,  och som du lär genom din lag,

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

 för att skaffa honom ro för olyckans dagar,  till dess de ogudaktigas grav varder grävd.

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

 Ty HERREN förskjuter icke sitt folk,  och sin arvedel övergiver han icke.

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

 Nej, rättfärdighet skall åter gälla i rätten,  och alla rättsinniga skola hålla sig därtill.

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

 Vem står upp till att försvara mig mot de onda,  vem bistår mig mot ogärningsmännen?

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

 Om HERREN icke vore min hjälp,  så bodde min själ snart i det tysta.

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

 När jag tänkte: »Min fot vacklar»,  då stödde mig din når, o HERRE:

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

 När jag hade mycket bekymmer i mitt hjärta,  då gladde din tröst min själ.

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

 Kan fördärvets domarsäte hava gemenskap med dig,  det säte där man över våld i lagens namn,

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

 där de tränga den rättfärdiges själ  och fördöma oskyldigt blod?

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

 Men HERREN bliver för mig en borg,  min Gud bliver min tillflykts klippa.

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.

 Och han låter deras fördärv vända tillbaka över dem  och förgör dem för deras ondskas skull.  Ja, HERREN, vår Gud, förgör dem.