Psalms 95

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

 Kommen, låtom oss höja glädjerop till HERREN,  jubel till vår frälsnings klippa.

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

 Låtom oss träda fram för hans ansikte med tacksägelse  och höja jubel till honom med lovsånger.

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

 Ty HERREN är en stor Gud,  en stor konung över alla gudar.

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

 Han har jordens djup i sin hand,  och bergens höjder äro hans;

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

 hans är havet, ty han har gjort det,  och hans händer hava danat det torra.

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

 Kommen, låtom oss tillbedja och nedfalla,  låtom oss knäböja för HERREN, vår skapare.

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

 Ty han är vår Gud,  och vi äro det folk som han har till sin hjord,  vi äro får som stå under hans vård.

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

 O att I villen i dag höra hans röst!  Förhärden icke edra hjärtan såsom i Meriba,  såsom på Massas dag i öknen,

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

 där edra fäder frestade mig,  där de prövade mig, fastän de hade sett mina verk.

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

 I fyrtio år var det släktet mig till leda,  och jag sade: »De äro ett folk som far vilse med sitt hjärta,  och de vilja icke veta av mina vägar.»

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

 Så svor jag då i min vrede:  »De skola icke komma in i min vila.»