Ecclesiastes 10

Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.

Le mosche morte fanno puzzare e imputridire l’olio del profumiere; un po’ di follia guasta il pregio della sapienza e della gloria.

Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.

Il savio ha il cuore alla sua destra, ma lo stolto l’ha alla sua sinistra.

Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.

Anche quando lo stolto va per la via, il senno gli manca e mostra a tutti ch’è uno stolto.

Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.

Se il sovrano sale in ira contro di te, non lasciare il tuo posto; perché la dolcezza previene grandi peccati.

On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:

C’è un male che ho veduto sotto il sole, un errore che procede da chi governa:

tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.

che, cioè la stoltezza occupa posti altissimi, e i ricchi seggono in luoghi bassi.

Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.

Ho veduto degli schiavi a cavallo, e de’ principi camminare a piedi come degli schiavi.

Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.

Chi scava una fossa vi cadrà dentro, e chi demolisce un muro sarà morso dalla serpe.

Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu; joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.

Chi smuove le pietre ne rimarrà contuso, e chi spacca le legna corre un pericolo.

Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.

Se il ferro perde il taglio e uno non l’arrota, bisogna che raddoppi la forza; ma la sapienza ha il vantaggio di sempre riuscire.

Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.

Se il serpente morde prima d’essere incantato, l’incantatore diventa inutile.

Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.

Le parole della bocca del savio son piene di grazia; ma le labbra dello stolto son causa della sua rovina.

Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.

Il principio delle parole della sua bocca è stoltezza, e la fine del suo dire è malvagia pazzia.

Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?

Lo stolto moltiplica le parole; eppure l’uomo non sa quel che gli avverrà; e chi gli dirà quel che succederà dopo di lui?

Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.

La fatica dello stolto lo stanca, perch’egli non sa neppur la via della città.

Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!

Guai a te, o paese, il cui re è un fanciullo, e i cui principi mangiano fin dal mattino!

Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!

Beato te, o paese, il cui re è di nobile lignaggio, ed i cui principi si mettono a tavola al tempo convenevole, per ristorare le forze e non per ubriacarsi!

Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.

Per la pigrizia sprofonda il soffitto; per la rilassatezza delle mani piove in casa.

Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.

Il convito è fatto per gioire, il vino rende gaia la vita, e il danaro risponde a tutto.

Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.

Non maledire il re, neppur col pensiero; e non maledire il ricco nella camera ove tu dormi; poiché un uccello del cielo potrebbe spargerne la voce, e un messaggero alato pubblicare la cosa.