Psalms 17

Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.

Molitva. Davidova. Počuj, Jahve pravedni, i vapaj mi poslušaj, usliši molitvu iz usta iskrenih!

Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.

Od tebe nek' mi dođe presuda, tvoje oči vide što je pravo.

Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

Istraži mi srce, pohodi noću, ognjem me iskušaj, al' u meni nećeš nać' bezakonja. Ne zgriješiše usta moja

Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.

kao što griješe ljudi: po riječima usta tvojih čuvah putove Zakona.

Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.

Korak mi čvrsto prionu za tvoje staze, ne zasta mi noga na putima tvojim.

Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.

Zazivam te, Bože, ti ćeš me uslišit': prikloni mi uho i čuj riječi moje.

Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.

Proslavi na meni dobrotu svoju, ti koji od dušmana izbavljaš one što se utječu desnici tvojoj.

Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.

Čuvaj me k'o zjenicu oka, sakrij me u sjenu krila svojih

Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.

od zlotvora što na me nasrću. Dušmani me bijesni opkoljuju,

Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

bešćutno srce zatvaraju i ustima zbore naduto,

Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,

Koraci njini sad me okružuju, smjeraju da me na zemlju obore;

Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.

slični lavu dok se, zinuv, na plijen obara i laviću što vreba u potaji.

Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,

Ustani, Jahve, presretni ga i obori, od grešnika mi život mačem spasi,

Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.

a rukom od ljudi, Gospodine: od ljudi kojih je dio ovaj život, kojima želudac puniš dobrima; kojih su sinovi siti, a djeci daju što im pretekne.

Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.

A ja ću u pravdi gledati lice tvoje, i jednom kad se probudim, sit ću ga se nagledati.