Psalms 18

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

Učitelju zbora. Od Jahvina sluge Davida koji Jahvi ispjeva ovu pjesmu u onaj dan kad ga Jahve oslobodi iz ruku neprijatelja

Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

Ljubim te, Jahve, kreposti moja!

Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

Jahve, hridino moja, utvrdo moja spase moj; Bože moj, pećino moja kojoj se utječem, štite moj, snago spasenja moga, tvrđavo moja!

Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

Zazvat ću Jahvu, hvale predostojna, i od dušmana bit ću izbavljen.

Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

Valovi smrti okružiše mene, prestraviše me bujice pogubne.

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

Užad Podzemlja sputiše me, smrtonosne zamke padoše na me:

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

u nevolji zazvah Jahvu i Bogu svome zavapih. Iz svog Hrama zov mi začu, i vapaj moj mu do ušiju doprije.

Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

I zemlja se potrese i uzdrhta, uzdrmaše se temelji gora, pokrenuše se, jer On gnjevom planu.

Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

Iz nosnica mu dim se diže, iz usta mu oganj liznu, ugljevlje živo od njega plamsa.

Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

On nagnu nebesa i siđe, pod nogama oblaci mu mračni.

Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

Na keruba stade i poletje; na krilima vjetra zaplovi.

Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

Ogrnu se mrakom kao koprenom, prekri se tamnim vodama i oblacima tmastim,

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

od blijeska pred licem njegovim užga se ugljevlje plameno.

Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

Jahve s neba zagrmje, Svevišnjega glas se ori.

Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

Odape strijele i dušmane rasu, izbaci munje i na zemlju ih obori.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

Morska se dna pokazaše, i temelji svijeta postaše goli od strašne prijetnje Jahvine, od olujna daha gnjeva njegova.

Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

On pruži s neba ruku i mene prihvati, iz silnih voda on me izbavi.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

Od protivnika moćnog mene oslobodi, od dušmana mojih jačih od mene.

Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

Navališe na me u dan zlosretni, ali me Jahve zaštiti,

Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

na polje prostrano izvede me, spasi me jer sam mu mio.

Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

Po pravednosti mojoj Jahve mi uzvrati, po čistoći ruku mojih on me nagradi,

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

jer čuvah putove Jahvine, od Boga se svoga ne udaljih.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

Odredbe njegove sve su mi pred očima, zapovijedi njegove nisam odbacio,

Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

do srži odan njemu sam bio, čuvam se grijeha svakoga.

Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

Jahve mi po pravdi mojoj vrati, čistoću ruku mojih vidje.

Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

S prijateljem ti si prijatelj, poštenu poštenjem uzvraćaš.

Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

S čovjekom čistim ti si čist, a lukavca izigravaš,

Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

jer narodu poniženu spasenje donosiš, a ponižavaš oči ohole.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

Jahve, ti moju svjetiljku užižeš, Bože, tminu moju obasjavaš:

Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

s tobom udaram na čete dušmanske, s Bogom svojim preskačem zidine.

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

Savršeni su puti Gospodnji, i riječ je Božja ognjem kušana. On, samo on, štit je svima koji se k njemu utječu.

Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

Jer tko je Bog osim Jahve? Tko li je hridina osim Boga našega?

Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

Taj Bog me snagom opasuje, stere mi put besprijekoran,

Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

noge mi dade brze k'o u košute i postavi me na visine čvrste,

Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

ruke mi za borbu uvježba i mišice da luk mjedeni napinju.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

Daješ mi štit svoj koji spasava, tvoja me desnica drži, tvoja me brižljivost uzvisi.

Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

Pouzdanje daješ mom koraku, i noge mi više ne posrću.

Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

Pognah svoje dušmane i dostigoh, i ne vratih se dok ih ne uništih.

Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

Obaram ih, ne mogu se dići, padaju, pod nogama mi leže.

Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

Ti me opasa snagom za borbu, a protivnike moje meni podloži.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

Ti dušmane moje u bijeg natjera, i rasprših one koji su me mrzili.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

Vapiju u pomoć - nikog da pomogne; vapiju Jahvi - ne odaziva se.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Smrvih ih kao prah na vjetru, zgazih ih k'o blato na putu.

Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

Ti me izbavi od bune u mom narodu, postavi me glavarom pogana, puk koji ne poznavah služi mi.

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

Svaki moj šapat pokorno on sluša, sinovi tuđinci meni laskaju;

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

sinovi tuđinski gube srčanost, izlaze dršćuć' iz svojih utvrda.

Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

Živio Jahve! Blagoslovljena hridina moja! Neka se uzvisi Bog, spasenje moje!

Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

Bog koji mi daje osvetu i narode meni pokorava.

Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

Od dušmana me mojih izbavljaš i nad protivnike me moje izdižeš, ti mene od čovjeka silnika spasavaš.

Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.

Zato te slavim, Jahve, među pucima i psalam pjevam tvome Imenu: [ (Psalms 18:51) umnožio si pobjede kralju svojemu, pomazaniku svome milost si iskazao, Davidu i potomstvu njegovu navijeke. ]