Psalms 115

Ne nám, Hospodine, ne nám, ale jménu svému dej čest, pro milosrdenství své a pro pravdu svou.

Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

Proč mají říkati pohané: Kdež jest nyní Bůh jejich?

Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?

Ješto Bůh náš jest na nebi, čině všecko, což se mu líbí.

Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.

Modly pak jejich jsou stříbro a zlato, dílo rukou lidských.

Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

Ústa mají, a nemluví, oči mají, a nevidí.

Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.

Uši mají, a neslyší, nos mají, a nečijí.

Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.

Ruce mají, a nemakají, nohy mají, a nechodí, aniž volati mohou hrdlem svým.

Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.

Nechať jsou jim podobni, kteříž je dělají, a kdožkoli v nich doufají.

Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

Izraeli, doufej v Hospodina, nebo spomocníkem a štítem takových on jest.

Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Dome Aronův, doufej v Hospodina, spomocníkem a štítem takových on jest.

Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Kteříž se bojíte Hospodina, doufejte v Hospodina, spomocníkem a štítem takových on jest.

Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Hospodin rozpomena se na nás, požehná; požehná domu Izraelovu, požehná i domu Aronovu.

Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.

Požehná bojícím se Hospodina, malým, i velikým.

Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.

Rozmnoží Hospodin vás, vás i syny vaše.

Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.

Požehnaní vy od Hospodina, kterýž učinil nebesa i zemi.

Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

Nebesa jsou nebesa Hospodinova, zemi pak dal synům lidským.

Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.

Ne mrtví chváliti budou Hospodina, ani kdo ze všech těch, kteříž sstupují do místa mlčení,

Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

Ale my dobrořečiti budeme Hospodinu od tohoto času až na věky. Halelujah.

Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!