Psalms 2

2:1

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2:2

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

2:3

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

2:4

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

2:5

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

2:6

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

2:7

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

2:8

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

2:9

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

2:10

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

2:11

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

2:12

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.