Psalms 92

Псалом. Пісня на день суботній.
Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.
То добре, щоб дякувати Господеві й виспівувати Ймення Твоє, о Всевишній,
Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,
вранці розповідати про милість Твою, а ночами про правду Твою
Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.
на десятиструнній й на арфі, на лютні та гуслах,
Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.
бо потішив мене Ти, о Господи, вчинком Своїм, про діла Твоїх рук я співаю!
Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.
Які то величні діла Твої, Господи, дуже глибокі думки Твої,
Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.
нерозумна людина не знає, а недоумок не зрозуміє того!
Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.
Коли несправедливі ростуть, як трава, і цвітуть всі злочинці, то на те, щоб навіки були вони знищені,
Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.
а Ти, Господи, на висоті повік-віку!
Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.
Бо ось вороги Твої, Господи, бо ось вороги Твої згинуть, розпорошаться всі беззаконники!
Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,
і Ти рога мого підніс немов в однорожця, мене намастив Ти оливою свіжою.
Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.
і дивилося око моє на занепад моїх ворогів, тих злочинців, що на мене встають, почують про це мої уші!
Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.
Зацвіте справедливий, як пальма, і виженеться, немов кедр на Ливані,
Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.
посаджені в домі Господнім цвітуть на подвір'ях нашого Бога,
Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,
іще в сивині вони будуть цвісти, будуть ситі та свіжі, щоб розповідати, що щирий Господь, моя скеля, і в Ньому неправди нема!
Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.