Psalms 10

Ya RAB, neden uzak duruyorsun, Sıkıntılı günlerde kendini gizliyorsun?

Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

Kötüler gururla mazlumları avlıyor, Mazlumlar kötülerin kurduğu tuzağa düşüyor.

Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

Kötü insan içindeki isteklerle övünür, Açgözlü insan RAB’be lanet okur, O’nu hor görür.

Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

Kendini beğenmiş kötü insan Tanrı’ya yönelmez, Hep, “Tanrı yok!” diye düşünür.

Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

Kötülerin yolları her zaman başarıya götürür. Öyle yücedir ki senin yargıların, Kötüler anlayamaz, düşmanına burun kıvırır.

Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

İçinden, “Ben sarsılmam” der, “Hiçbir zaman sıkıntıya düşmem.”

Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

[] Ağzı lanet, hile ve zulüm dolu, Dilinin altında kötülük ve fesat saklı.

Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

Köylerin çevresinde pusu kurar, Masumu gizli yerlerde öldürür, Çaresizi sinsice gözler.

Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

Gizli yerlerde pusuya yatar Çalılıktaki aslan gibi, Kapmak için mazlumu bekler Ve ağına düşürüp yakalar.

Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

Kurbanları çaresiz çöker, Saldıranın üstün gücü altında ezilir.

Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

Kötü insan içinden, “Tanrı unuttu” der, “Örttü yüzünü, asla göremez.”

Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

Kalk, ya RAB, kaldır elini, ey Tanrı! Mazlumları unutma!

Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

Neden kötü insan seni hor görsün, İçinden, “Tanrı hesap sormaz” desin?

Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

Oysa sen sıkıntı ve acı çekenleri görürsün, Yardım etmek için onları izlersin; Çaresizler sana dayanır, Öksüzün yardımcısı sensin.

Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

Kötünün, haksızın kolunu kır, Sormadık hesap kalmasın yaptığı kötülükten.

Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

RAB sonsuza dek kral kalacak, Uluslar O’nun ülkesinden temizlenecek.

Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

Mazlumların dileğini duyarsın, ya RAB, Yüreklendirirsin onları, Kulağın hep üzerlerinde;

Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

Öksüze, düşküne hakkını vermek için, Bir daha dehşet saçmasın ölümlü insan.

Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.