Psalms 94

 Du hämndens Gud, o HERRE,  du hämndens Gud, träd fram i glans.

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

 Res dig, du jordens domare,  vedergäll de högmodiga vad de hava gjort.

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

 Huru länge skola de ogudaktiga, o HERRE,  huru länge skola de ogudaktiga triumfera?

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

 Deras mun flödar över av fräckt tal;  de förhäva sig, alla ogärningsmännen.

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

 Ditt folk, o HERRE, krossa de,  och din arvedel förtrycka de.

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

 Änkor och främlingar dräpa de,  och faderlösa mörda de.

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

 Och de säga: »HERREN ser det icke,  Jakobs Gud märker det icke.»

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

 Märken själva, I oförnuftiga bland folket;  I dårar, när kommen I till förstånd?

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

 Den som har planterat örat,      skulle han icke höra?  Den som har danat ögat,      skulle han icke se?

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

 Den som håller hedningarna i tukt,      skulle han icke straffa,  han som lär människorna förstånd?

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

 HERREN känner      människornas tankar,  han vet att de själva äro fåfänglighet.

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

 Säll är den man      som du, HERRE, undervisar,  och som du lär genom din lag,

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

 för att skaffa honom ro för olyckans dagar,  till dess de ogudaktigas grav varder grävd.

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

 Ty HERREN förskjuter icke sitt folk,  och sin arvedel övergiver han icke.

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

 Nej, rättfärdighet skall åter gälla i rätten,  och alla rättsinniga skola hålla sig därtill.

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

 Vem står upp till att försvara mig mot de onda,  vem bistår mig mot ogärningsmännen?

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

 Om HERREN icke vore min hjälp,  så bodde min själ snart i det tysta.

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

 När jag tänkte: »Min fot vacklar»,  då stödde mig din når, o HERRE:

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

 När jag hade mycket bekymmer i mitt hjärta,  då gladde din tröst min själ.

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

 Kan fördärvets domarsäte hava gemenskap med dig,  det säte där man över våld i lagens namn,

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

 där de tränga den rättfärdiges själ  och fördöma oskyldigt blod?

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

 Men HERREN bliver för mig en borg,  min Gud bliver min tillflykts klippa.

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

 Och han låter deras fördärv vända tillbaka över dem  och förgör dem för deras ondskas skull.  Ja, HERREN, vår Gud, förgör dem.

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.