Psalms 71

 Till dig, HERRE, tager jag min tillflykt;  låt mig aldrig komma på skam.

Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.

 Rädda mig och befria mig genom din rättfärdighet;  böj ditt öra till mig och fräls mig.

Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.

 Var mig en klippa där jag får bo,      och dit jag alltid kan fly,      du som beskär mig frälsning.  Ty du är mitt bergfäste och min borg.

Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

 Min Gud, befria mig ur den ogudaktiges våld,  ur den orättfärdiges och förtryckarens hand.

Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.

 Ty du är mitt hopp, o Herre,  HERRE, du är min förtröstan allt ifrån min ungdom.

Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.

 Du har varit mitt stöd allt ifrån moderlivet,  ja, du har förlöst mig ur min moders liv;  dig gäller ständigt mitt lov.

Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.

 Jag har blivit såsom ett vidunder för många;  men du är min starka tillflykt.

Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.

 Låt min mun vara full av ditt lov,  hela dagen av din ära.

Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.

 Förkasta mig icke i min ålderdoms tid,  övergiv mig ej, när min kraft försvinner.

Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.

 Ty mina fiender säga så om mig,  och de som vakta på min själ      rådslå så med varandra:

Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,

 »Gud har övergivit honom;  förföljen och gripen honom,      ty det finnes ingen som räddar.»

Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.

 Gud, var icke långt ifrån mig;  min Gud, skynda till min hjälp.

Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.

 Må de komma på skam och förgås,      som stå emot min själ;  må de höljas med smälek och blygd,      som söka min ofärd.

Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

 Men jag skall alltid hoppas  och än mer föröka allt ditt lov.

Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.

 Min mun skall förtälja din rättfärdighet,  hela dagen din frälsning,  ty jag känner intet mått därpå.

Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.

 Jag skall frambära Herrens, HERRENS väldiga gärningar;  jag skall prisa din rättfärdighet, ja, din allenast.

Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.

 Gud, du har undervisat mig allt ifrån min ungdom;  och intill nu förkunnar jag dina under.

Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.

 Så övergiv mig ej heller, o Gud,  i min ålderdom, när jag varder grå,  till dess jag får förtälja om din arm för ett annat släkte,  om din makt för alla dem som skola komma.

Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.

 Din rättfärdighet når till himmelen, o Gud.  Du som har gjort så stora ting,      o Gud, vem är dig lik?

Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?

 Du som har låtit oss pröva      så mycken nöd och olycka,  du skall åter göra oss levande      och föra oss upp igen      du jordens djup.

Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.

 Ja, låt mig växa till alltmer;      och trösta mig igen.

Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.

 Så vill ock jag tacka dig      med psaltarspel      för din trofasthet, min Gud;  jag vill lovsjunga dig till harpa,      du Israels Helige.

Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.

 Mina läppar skola jubla,      ty jag vill lovsjunga dig;  ja, jubla skall min själ,      som du har förlossat.

Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.

 Och min tunga skall hela dagen      tala om din rättfärdighet;  ty de som sökte min ofärd      hava kommit på skam och måst blygas.

Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.