Psalms 144

Salmo de David. BENDITO sea JEHOVÁ, mi roca, Que enseña mis manos á la batalla, Y mis dedos á la guerra:

Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

Misericordia mía y mi castillo, Altura mía y mi libertador, Escudo mío, en quien he confiado; El que allana mi pueblo delante de mí.

Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

Oh JEHOVÁ, ¿qué es el hombre, para que de él conozcas? ¿Ó el hijo del hombre, para que lo estimes?

Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

El hombre es semejante á la vanidad: Sus días son como la sombra que pasa.

On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

Oh JEHOVÁ, inclina tus cielos y desciende: Toca los montes, y humeen.

Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

Despide relámpagos, y disípalos, Envía tus saetas, y contúrbalos.

Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

Envía tu mano desde lo alto; Redímeme, y sácame de las muchas aguas, De la mano de los hijos de extraños;

Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

Cuya boca habla vanidad, Y su diestra es diestra de mentira.

Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

Oh Dios, á ti cantaré canción nueva: Con salterio, con decacordio cantaré á ti.

Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

Tú, el que da salud á los reyes, El que redime á David su siervo de maligna espada.

Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

Redímeme, y sálvame de mano de los hijos extraños, Cuya boca habla vanidad, Y su diestra es diestra de mentira.

Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

Que nuestros hijos sean como plantas crecidas en su juventud; Nuestras hijas como las esquinas labradas á manera de las de un palacio;

Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

Nuestros graneros llenos, provistos de toda suerte de grano; Nuestros ganados, que paran á millares y diez millares en nuestras plazas:

Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

Que nuestros bueyes estén fuertes para el trabajo; Que no tengamos asalto, ni que hacer salida, Ni grito de alarma en nuestras plazas.

Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

Bienaventurado el pueblo que tiene esto: Bienaventurado el pueblo cuyo Dios es JEHOVÁ.

Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.