Proverbs 9

Visdommen har bygget sitt hus, hun har hugget til sine syv stolper.

Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,

Hun har slaktet sitt slaktefe, blandet sin vin og dekket sitt bord;

Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,

hun har sendt ut sine piker, hun roper oppe fra byens høider:

Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:

Den som er enfoldig, han vende sig hit! Til den som er uten forstand, sier hun:

Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:

Kom, et av mitt brød og drikk av den vin jeg har blandet!

Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.

Opgi eders uforstand, så skal I leve, og gå bent frem på forstandens vei!

Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.

Den som refser en spotter, henter sig selv vanære, og den som viser en ugudelig til rette, får skam av det.

Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.

Vis ikke spotteren til rette, forat han ikke skal hate dig! Vis den vise til rette, så skal han elske dig.

Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.

Lær den vise, så blir han ennu visere, lær den rettferdige, så går han frem i lærdom.

Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.

Å frykte Herren er begynnelsen til visdom, og å kjenne den Hellige er forstand.

Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.

For ved mig skal dine dager bli mange, og leveår skal gis dig i rikt mål.

Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.

Er du vis, så er du vis til ditt eget gagn, og er du en spotter, skal du alene lide for det.

Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.

Dårskapen er en kåt kvinne, bare uforstand og uvitenhet.

Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,

Hun sitter foran døren til sitt hus på en trone på en høide i byen

Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,

for å rope til dem som går forbi på veien, som vandrer bent frem på sine stier:

Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:

Den som er enfoldig, han vende sig hit! Til den som er uten forstand, sier hun:

Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:

Stjålet vann er søtt, og brød som etes i lønndom, smaker herlig.

Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;

Men han vet ikke at der bor dødningene, at hennes gjester er i dødsrikets dyp.

Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.