Psalms 71

Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.

 Till dig, HERRE, tager jag min tillflykt;  låt mig aldrig komma på skam.

Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.

 Rädda mig och befria mig genom din rättfärdighet;  böj ditt öra till mig och fräls mig.

Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

 Var mig en klippa där jag får bo,      och dit jag alltid kan fly,      du som beskär mig frälsning.  Ty du är mitt bergfäste och min borg.

Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.

 Min Gud, befria mig ur den ogudaktiges våld,  ur den orättfärdiges och förtryckarens hand.

Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.

 Ty du är mitt hopp, o Herre,  HERRE, du är min förtröstan allt ifrån min ungdom.

Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.

 Du har varit mitt stöd allt ifrån moderlivet,  ja, du har förlöst mig ur min moders liv;  dig gäller ständigt mitt lov.

Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.

 Jag har blivit såsom ett vidunder för många;  men du är min starka tillflykt.

Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.

 Låt min mun vara full av ditt lov,  hela dagen av din ära.

Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.

 Förkasta mig icke i min ålderdoms tid,  övergiv mig ej, när min kraft försvinner.

Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,

 Ty mina fiender säga så om mig,  och de som vakta på min själ      rådslå så med varandra:

Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.

 »Gud har övergivit honom;  förföljen och gripen honom,      ty det finnes ingen som räddar.»

Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.

 Gud, var icke långt ifrån mig;  min Gud, skynda till min hjälp.

Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

 Må de komma på skam och förgås,      som stå emot min själ;  må de höljas med smälek och blygd,      som söka min ofärd.

Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.

 Men jag skall alltid hoppas  och än mer föröka allt ditt lov.

Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.

 Min mun skall förtälja din rättfärdighet,  hela dagen din frälsning,  ty jag känner intet mått därpå.

Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.

 Jag skall frambära Herrens, HERRENS väldiga gärningar;  jag skall prisa din rättfärdighet, ja, din allenast.

Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.

 Gud, du har undervisat mig allt ifrån min ungdom;  och intill nu förkunnar jag dina under.

Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.

 Så övergiv mig ej heller, o Gud,  i min ålderdom, när jag varder grå,  till dess jag får förtälja om din arm för ett annat släkte,  om din makt för alla dem som skola komma.

Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?

 Din rättfärdighet når till himmelen, o Gud.  Du som har gjort så stora ting,      o Gud, vem är dig lik?

Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.

 Du som har låtit oss pröva      så mycken nöd och olycka,  du skall åter göra oss levande      och föra oss upp igen      du jordens djup.

Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.

 Ja, låt mig växa till alltmer;      och trösta mig igen.

Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.

 Så vill ock jag tacka dig      med psaltarspel      för din trofasthet, min Gud;  jag vill lovsjunga dig till harpa,      du Israels Helige.

Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.

 Mina läppar skola jubla,      ty jag vill lovsjunga dig;  ja, jubla skall min själ,      som du har förlossat.

Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

 Och min tunga skall hela dagen      tala om din rättfärdighet;  ty de som sökte min ofärd      hava kommit på skam och måst blygas.