Psalms 94

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

Du hevnens Gud, Herre, du hevnens Gud, åpenbar dig i herlighet!

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

Reis dig, du jordens dommer, la gjengjeldelse komme over de overmodige!

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

Hvor lenge skal de ugudelige, Herre, hvor lenge skal de ugudelige fryde sig?

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

De utgyder en strøm av ord, de fører frekk tale; alle de som gjør urett, taler store ord.

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

Ditt folk, Herre, knuser de, og din arv plager de.

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

Enken og den fremmede slår de ihjel, og farløse myrder de.

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

Og de sier: Herren ser ikke, og Jakobs Gud gir ikke akt.

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

Gi dog akt, I ufornuftige blandt folket, og I dårer, når vil I bli kloke?

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

Mon han som planter øret, ikke skulde høre? Mon han som skaper øiet, ikke skulde se?

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

Mon han som refser hedningene, ikke skulde straffe, han som gir menneskene forstand?

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

Herren kjenner menneskenes tanker, han vet at de er tomhet.

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

Salig er den mann som du, Herre, refser og gir lærdom av din lov

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

for å gi ham ro for onde dager, inntil det blir gravd en grav for den ugudelige.

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

For Herren skal ikke forkaste sitt folk og ikke forlate sin arv;

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

for dommen skal vende tilbake til rettferdighet, og alle de opriktige av hjertet skal gi den medhold.

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

Hvem reiser sig for mig imot de onde? Hvem stiller sig frem for mig imot dem som gjør urett?

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

Dersom ikke Herren var min hjelp, vilde min sjel snart bo i dødsrikets stillhet.

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

Når jeg sier: Min fot vakler, da holder din miskunnhet mig oppe, Herre!

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

Når mine urolige tanker i mitt hjerte blir mange, da husvaler din trøst min sjel.

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

Har vel fordervelsens domstol noget samfund med dig, der hvor de skaper urett under skinn av rett?

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

De slår sig skarevis sammen imot den rettferdiges sjel, og uskyldig blod dømmer de skyldig.

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

Da blir Herren mig en borg, og min Gud min tilflukts klippe.

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.

Og han lar deres urett komme tilbake over dem, og for deres ondskaps skyld skal han utrydde dem; ja, Herren vår Gud skal utrydde dem.