Psalms 65

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Jumala, sinua kiitetään Zionissa hiljaisuudessa; ja sinulle maksetaan lupaus.

Per il Capo de’ musici. Salmo di Davide. Canto. A te, o Dio, nel raccoglimento, sale la lode in Sion, a te l’omaggio dei voti che si compiono.

Sinä kuulet rukouksen; sentähden tulee kaikki liha sinun tykös.

O tu ch’esaudisci la preghiera, ogni carne verrà a te.

Meidän pahat tekomme meitä kovin raskauttavat; mutta anna sinä meille synnit anteeksi.

Le iniquità mi hanno sopraffatto, ma tu farai l’espiazione delle nostre trasgressioni.

Autuas on se, jonkas valitset ja otat tykös, asumaan kartanoissas: hän ravitaan sinun huonees ja pyhän templis hyvyydestä.

Beato colui che tu eleggi e fai accostare a te perché abiti ne’ tuoi cortili! Noi sarem saziati de’ beni della tua casa, della santità del tuo tempio.

Kuule meitä ihmeellisestä vanhurskaudesta, meidän autuutemme Jumala, kaikkein turva maan päällä ja kaukana meressä,

In modi tremendi tu ci rispondi, nella tua giustizia, o Dio della nostra salvezza, confidanza di tutte le estremità della terra e dei mari lontani.

Joka vuoret vahvistat voimallas, ja olet hankittu väkevyydellä,

Egli con la sua potenza rende stabili i monti; egli è cinto di forza.

Sinä joka asetat meren pauhinan ja hänen aaltoinsa pauhinan, ja kansain metelin;

Egli acqueta il rumore de’ mari, il rumore de’ loro flutti, e il tumulto de’ popoli.

Että ne hämmästyisivät, jotka niissä maan äärissä asuvat, sinun ihmeitäs. Sinä iloitat kaikki liikkuvaiset aamulla ja ehtoona.

Perciò quelli che abitano alle estremità della terra temono alla vista de’ tuoi prodigi; tu fai giubilare i luoghi ond’escono la mattina e la sera.

Sinä etsiskelet maan ja liotat sen ja teet sen ylen rikkaaksi: Jumalan virta on vettä täynnä: sinä kasvatat heidän jyvänsä, ettäs näin maan valmistat.

Tu visiti la terra e l’adacqui, tu l’arricchisci grandemente. I ruscelli di Dio son pieni d’acqua; tu prepari agli uomini il grano, quando prepari così la terra;

Sinä juotat hänen vakonsa ja kastat hänen kyntönsä: sateella sinä ne pehmität, ja siunaat hänen laihonsa.

tu adacqui largamente i suoi solchi, ne pareggi le zolle, l’ammollisci con le piogge, ne benedici i germogli.

Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläs, ja sinun askelees tiukkuvat rasvasta.

Tu coroni de’ tuoi beni l’annata, e dove passa il tuo carro stilla il grasso.

Korven laitumet myös tiukkuvat, ja kukkulat ovat ympäri iloissansa.

Esso stilla sui pascoli del deserto, e i colli son cinti di gioia.

Kedot ovat laumaa täynnä, ja laaksossa on tihkiältä jyviä, niin että siitä ihastutaan ja myös lauletaan.

I pascoli si riveston di greggi, e le valli si copron di frumento; dan voci di allegrezza e cantano.