Psalms 17

Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.

Prière de David. Eternel! écoute la droiture, sois attentif à mes cris, Prête l'oreille à ma prière faite avec des lèvres sans tromperie!

Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.

Que ma justice paraisse devant ta face, Que tes yeux contemplent mon intégrité!

Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

Si tu sondes mon coeur, si tu le visites la nuit, Si tu m'éprouves, tu ne trouveras rien: Ma pensée n'est pas autre que ce qui sort de ma bouche.

Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.

A la vue des actions des hommes, fidèle à la parole de tes lèvres, Je me tiens en garde contre la voie des violents;

Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.

Mes pas sont fermes dans tes sentiers, Mes pieds ne chancellent point.

Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.

Je t'invoque, car tu m'exauces, ô Dieu! Incline vers moi ton oreille, écoute ma parole!

Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.

Signale ta bonté, toi qui sauves ceux qui cherchent un refuge, Et qui par ta droite les délivres de leurs adversaires!

Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.

Garde-moi comme la prunelle de l'oeil; Protège-moi, à l'ombre de tes ailes,

Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.

Contre les méchants qui me persécutent, Contre mes ennemis acharnés qui m'enveloppent.

Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

Ils ferment leurs entrailles, Ils ont à la bouche des paroles hautaines.

Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,

Ils sont sur nos pas, déjà ils nous entourent, Ils nous épient pour nous terrasser.

Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.

On dirait un lion avide de déchirer, Un lionceau aux aguets dans son repaire.

Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,

Lève-toi, Eternel, marche à sa rencontre, renverse-le! Délivre-moi du méchant par ton glaive!

Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.

Délivre-moi des hommes par ta main, Eternel, des hommes de ce monde! Leur part est dans la vie, Et tu remplis leur ventre de tes biens; Leurs enfants sont rassasiés, Et ils laissent leur superflu à leurs petits-enfants.

Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.

Pour moi, dans mon innocence, je verrai ta face; Dès le réveil, je me rassasierai de ton image.