Psalms 18

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

Au chef des chantres. Du serviteur de l'Eternel, de David, qui adressa à l'Eternel les paroles de ce cantique, lorsque l'Eternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis et de la main de Saül. Il dit: Je t'aime, ô Eternel, ma force!

Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

Eternel, mon rocher, ma forteresse, mon libérateur! Mon Dieu, mon rocher, où je trouve un abri! Mon bouclier, la force qui me sauve, ma haute retraite!

Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

Je m'écrie: Loué soit l'Eternel! Et je suis délivré de mes ennemis.

Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

Les liens de la mort m'avaient environné, Et les torrents de la destruction m'avaient épouvanté;

Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

Les liens du sépulcre m'avaient entouré, Les filets de la mort m'avaient surpris.

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

Dans ma détresse, j'ai invoqué l'Eternel, J'ai crié à mon Dieu; De son palais, il a entendu ma voix, Et mon cri est parvenu devant lui à ses oreilles.

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

La terre fut ébranlée et trembla, Les fondements des montagnes frémirent, Et ils furent ébranlés, parce qu'il était irrité.

Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

Il s'élevait de la fumée dans ses narines, Et un feu dévorant sortait de sa bouche: Il en jaillissait des charbons embrasés.

Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

Il abaissa les cieux, et il descendit: Il y avait une épaisse nuée sous ses pieds.

Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

Il était monté sur un chérubin, et il volait, Il planait sur les ailes du vent.

Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

Il faisait des ténèbres sa retraite, sa tente autour de lui, Il était enveloppé des eaux obscures et de sombres nuages.

Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

De la splendeur qui le précédait s'échappaient les nuées, Lançant de la grêle et des charbons de feu.

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

L'Eternel tonna dans les cieux, Le Très-Haut fit retentir sa voix, Avec la grêle et les charbons de feu.

Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

Il lança ses flèches et dispersa mes ennemis, Il multiplia les coups de la foudre et les mit en déroute.

Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

Le lit des eaux apparut, Les fondements du monde furent découverts, Par ta menace, ô Eternel! Par le bruit du souffle de tes narines.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

Il étendit sa main d'en haut, il me saisit, Il me retira des grandes eaux;

Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

Il me délivra de mon adversaire puissant, De mes ennemis qui étaient plus forts que moi.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

Ils m'avaient surpris au jour de ma détresse; Mais l'Eternel fut mon appui.

Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

Il m'a mis au large, Il m'a sauvé, parce qu'il m'aime.

Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

L'Eternel m'a traité selon ma droiture, Il m'a rendu selon la pureté de mes mains;

Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

Car j'ai observé les voies de l'Eternel, Et je n'ai point été coupable envers mon Dieu.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

Toutes ses ordonnances ont été devant moi, Et je ne me suis point écarté de ses lois.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

J'ai été sans reproche envers lui, Et je me suis tenu en garde contre mon iniquité.

Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

Aussi l'Eternel m'a rendu selon ma droiture, Selon la pureté de mes mains devant ses yeux.

Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

Avec celui qui est bon tu te montres bon, Avec l'homme droit tu agis selon la droiture,

Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

Avec celui qui est pur tu te montres pur, Et avec le pervers tu agis selon sa perversité.

Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

Tu sauves le peuple qui s'humilie, Et tu abaisses les regards hautains.

Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

Oui, tu fais briller ma lumière; L'Eternel, mon Dieu, éclaire mes ténèbres.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

Avec toi je me précipite sur une troupe en armes, Avec mon Dieu je franchis une muraille.

Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

Les voies de Dieu sont parfaites, La parole de l'Eternel est éprouvée; Il est un bouclier pour tous ceux qui se confient en lui.

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

Car qui est Dieu, si ce n'est l'Eternel; Et qui est un rocher, si ce n'est notre Dieu?

Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

C'est Dieu qui me ceint de force, Et qui me conduit dans la voie droite.

Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

Il rend mes pieds semblables à ceux des biches, Et il me place sur mes lieux élevés.

Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

Il exerce mes mains au combat, Et mes bras tendent l'arc d'airain.

Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

Tu me donnes le bouclier de ton salut, Ta droite me soutient, Et je deviens grand par ta bonté.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

Tu élargis le chemin sous mes pas, Et mes pieds ne chancellent point.

Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

Je poursuis mes ennemis, je les atteins, Et je ne reviens pas avant de les avoir anéantis.

Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

Je les brise, et ils ne peuvent se relever; Ils tombent sous mes pieds.

Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

Tu me ceins de force pour le combat, Tu fais plier sous moi mes adversaires.

Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi, Et j'extermine ceux qui me haïssent.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

Ils crient, et personne pour les sauver! Ils crient à l'Eternel, et il ne leur répond pas!

Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

Je les broie comme la poussière qu'emporte le vent, Je les foule comme la boue des rues.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Tu me délivres des dissensions du peuple; Tu me mets à la tête des nations; Un peuple que je ne connaissais pas m'est asservi.

Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

Ils m'obéissent au premier ordre, Les fils de l'étranger me flattent;

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

Les fils de l'étranger sont en défaillance, Ils tremblent hors de leurs forteresses.

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

Vive l'Eternel, et béni soit mon rocher! Que le Dieu de mon salut soit exalté,

Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

Le Dieu qui est mon vengeur, Qui m'assujettit les peuples,

Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

Qui me délivre de mes ennemis! Tu m'élèves au-dessus de mes adversaires, Tu me sauves de l'homme violent.

Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

C'est pourquoi je te louerai parmi les nations, ô Eternel! Et je chanterai à la gloire de ton nom.

Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.

Il accorde de grandes délivrances à son roi, Et il fait miséricorde à son oint, A David, et à sa postérité, pour toujours.