Psalms 71

Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.

HERRE, jeg lider på dig, lad mig aldrig i evighed skuffes.

Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.

Frels mig og udfri mig i din Retfærdighed, du bøjede dit Øre til mig;

Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

red mig og vær mig en Tilflugtsklippe, en Klippeborg til min Frelse; thi du er min Klippe og Borg!

Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.

Min Gud, fri mig ud af gudløses Hånd, af Niddings og Voldsmands Kløer;

Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.

thi du er mit Håb, o Herre! Fra min Ungdom var HERREN min Tillid;

Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.

fra Moders Skød har jeg støttet mig til dig, min Forsørger var du fra Moders Liv, dig gælder altid min Lovsang.

Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.

For mange står jeg som mærket af Gud, men du er min stærke Tilflugt;

Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.

min Mund er fuld af din Lovsang, af din Ære Dagen lang.

Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.

Forkast mig ikke i Alderdommens Tid og svigt mig ikke, nu Kraften svinder;

Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,

thi mine Fjender taler om mig, de der lurer på min Sjæl, holder Råd:

Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.

"Gud har svigtet ham! Efter ham! Grib ham, thi ingen frelser!"

Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.

Gud, hold dig ikke borte fra mig, il mig til Hjælp, min Gud;

Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

lad dem blive til Skam og Skændsel, dem, der står mig imod, lad dem hylles i Spot og Spe, dem, der vil mig ondt!

Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.

Men jeg, jeg vil altid håbe, blive ved at istemme din Pris;

Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.

min Mund skal vidne om din Retfærd, om din Frelse Dagen lang; thi jeg kender ej Ende derpå.

Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.

Jeg vil minde om den Herre HERRENs Vælde, lovsynge din Retfærd, kun den alene.

Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.

Gud, du har vejledt mig fra min Ungdom af, dine Undere har jeg forkyndt til nu;

Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.

indtil Alderdommens Tid og de grånende Hår svigte du mig ikke, o Gud. End skal jeg prise din Arm for alle kommende Slægter.

Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?

Din Vælde og din Retfærdighed når til Himlen, o Gud; du, som øvede store Ting, hvo er din Lige, Gud?

Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.

Du, som lod os skue mange fold Trængsel og Nød, du kalder os atter til Live og drager os atter af Jordens Dyb;

Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.

du vil øge min Storhed og atter trøste mig.

Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.

Til Gengæld vil jeg til Harpespil prise din Trofasthed, min Gud, lege på Citer for dig, du Israels Hellige;

Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.

juble skal mine Læber - ja, jeg vil lovsynge dig og min Sjæl, som du udløste;

Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

også min Tunge skal Dagen igennem forkynde din Retfærd, thi Skam og Skændsel får de, som vil mig ilde.