Psalms 2

2:1

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

Hvorfor fnyser Hedninger, hvi pønser Folkefærd på hvad fåfængt er?

2:2

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

Jordens Konger rejser sig, Fyrster samles til Råd mod HERREN og mod hans Salvede:

2:3

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

"Lad os sprænge deres Bånd og kaste Rebene af os!"

2:4

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

Han, som troner i Himlen, ler, Herren, han spotter dem.

2:5

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

Så taler han til dem i Vrede, forfærder dem i sin Harme:

2:6

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

"Jeg har dog indsat min Konge på Zion, mit hellige Bjerg!"

2:7

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

Jeg kundgør HERRENs Tilsagn. Han sagde til mig: "Du er min Søn, jeg har født dig i Dag!

2:8

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

Bed mig, og jeg giver dig Hedningefolk til Arv og den vide Jord i Eje;

2:9

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

med Jernspir skal du knuse dem og sønderslå dem som en Pottemagers Kar!"

2:10

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

Og nu, I Konger, vær kloge, lad eder råde, I Jordens Dommere,

2:11

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

tjener HERREN i Frygt, fryd jer med Bæven!

2:12

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.

Kysser Sønnen, at ikke han vredes og I forgår! Snart blusset hans Vrede op. Salig hver den, der lider på ham!