Job 11

Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:

Sofar iz Naama progovori tad i reče:

Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?

"Zar na riječi mnoge da se ne odvrati? Zar će se brbljavac još i opravdati?

Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?

Zar će tvoje trice ušutkati ljude, zar će ruganje ostat' neizrugano?

Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.

Rekao si: 'Nauk moj je neporočan, u očima tvojim čist sam i bez ljage.'

Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,

Ali kada bi Bog htio progovorit' i otvorit usta da ti odgovori

Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.

kada bi ti tajne mudrosti otkrio koje um nijedan ne može doumit', znao bi da ti za grijehe račun ište.

Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.

Možeš li dubine Božje proniknuti, dokučiti savršenstvo Svesilnoga?

Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?

Od neba je više: što još da učiniš? Od Šeola dublje: što još da mudruješ?

Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.

Duže je od zemlje - šire je od mora!

Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?

Ako se povuče, ako te pograbi, ako na sud preda, tko će mu braniti?

Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?

Jer on u čovjeku prozire prijevaru, vidi opačinu ako i ne gleda.

Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.

Čovjek se bezuman obraća k pameti i divlji magarac uzdi se pokori.

Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;

Ako li srce svoje ti uspraviš i ruke svoje pružiš prema njemu,

Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:

ako li zloću iz ruku odbaciš i u šatoru svom ne daš zlu stana,

Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.

čisto ćeš čelo moći tad podići, čvrst ćeš biti i bojati se nećeš.

Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.

Svojih se kušnja nećeš sjećat' više kao ni vode koja je protekla.

Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.

Jasnije će tvoj život sjat' no podne, tmina će se obratit' u svanuće.

Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.

U uzdanju svom živjet ćeš sigurno i zaštićen počivat ćeš u miru.

Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.

Kad legneš, nitko te buniti neće; mnogi će tvoju tražiti naklonost.

Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.

A zlikovcima ugasnut će oči, neće im više biti utočišta: izdahnut', bit će jedina im nada."