Job 18

Ekparolis Bildad, la Ŝuĥano, kaj diris:

Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

Kiam vi ĉesos ĵetadi vortojn? Pripensu, kaj poste ni parolos.

Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.

Kial ni estu rigardataj kiel brutoj, Kaj ni estu malpuruloj en viaj okuloj?

Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?

Ho vi, kiu disŝiras sian animon en sia kolero, Ĉu por vi estu forlasata la tero, Kaj roko forŝoviĝu de sia loko?

Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?

La lumo de la malpiulo estingiĝos, Kaj ne brilos la flamo de lia fajro.

Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.

La lumo mallumiĝos en lia tendo, Kaj lia lucerno super li estingiĝos.

Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.

Mallongiĝos liaj fortaj paŝoj, Kaj lia propra intenco lin faligos.

Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.

Ĉar li trafis per siaj piedoj en reton, Kaj li moviĝas en kaptilo.

Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.

La maŝo enkroĉigos lian kalkanon, Kaj pereo lin atakos.

Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.

Kaŝita en la tero estas lia falilo, Kaj kaptiloj kontraŭ li estas sur la vojo.

Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.

De ĉiuj flankoj timigos lin teruroj Kaj atakos liajn piedojn.

Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.

Malsato konsumos lian forton, Kaj pereo estas preparita por liaj flankoj.

Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.

Konsumiĝos la membroj de lia korpo, Liajn membrojn konsumos la unuenaskito de la morto.

Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.

Lia espero estos elŝirita el lia tendo, Kaj ĝi pelos lin al la reĝo de teruroj.

Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.

Nenio restos en lia tendo; Sur lian loĝejon ŝutiĝos sulfuro.

Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.

Malsupre sekiĝos liaj radikoj, Kaj supre detranĉiĝos liaj branĉoj.

Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.

La memoro pri li malaperos de sur la tero, Kaj sur la stratoj li ne havos nomon.

Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.

Li estos elpelita el lumo en mallumon, Kaj el la mondo li estos elpuŝita.

Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.

Nek filon nek nepon li havos en sia popolo, Kaj neniu restos ĉe li en lia loĝloko.

Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.

La posteuloj sentos teruron pri lia tago, Kaj la antaŭulojn kaptos timo.

Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.

Tia estas la loĝejo de maljustulo, Kaj tia estas la loko de tiu, kiu ne konas Dion.

Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.