Psalms 26

(Af David.) Skaf mig ret, o HERRE, thi jeg vandrer i Uskyld, stoler på HERREN uden at vakle.

Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.

Ransag mig, HERRE, og prøv mig, gransk mine Nyrer og mit Hjerte;

Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni.

thi din Miskundhed står mig for Øje, jeg vandrer i din Sandhed.

Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan sinun totuudessas.

Jeg tager ej Sæde blandt Løgnere, blandt falske kommer jeg ikke.

En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia.

Jeg hader de ondes Forsamling, hos gudløse sidder jeg ej.

Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä.

Jeg tvætter mine Hænder i Renhed, at jeg kan vandre omkring dit Alter, HERRE,

Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä,

for at istemme Takkesang, fortælle om alle dine Undere.

Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.

HERRE, jeg elsker dit Hus, det Sted, hvor din Herlighed bor.

Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu.

Bortriv ikke min Sjæl med Syndere, mit Liv med blodstænkte Mænd,

Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa,

i hvis Hænder er Skændselsdåd, hvis højre er fuld af Bestikkelse.

Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat.

Jeg har jo vandret i Uskyld, forløs mig og vær mig nådig!

Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!

Min Fod står på den jævne Grund, i Forsamlinger vil jeg love HERREN.

Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa.