Psalms 10

quare Domine stas a longe dispicis in temporibus angustiae

Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

in superbia impii ardet pauper capiantur in sceleribus quae cogitaverunt

Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

quia laudavit impius desiderium animae suae et avarus adplaudens sibi

Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

blasphemavit Dominum impius secundum altitudinem furoris sui non requiret

Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

nec est Deus in omnibus cogitationibus eius parturiunt viae eius in omni tempore longe sunt iudicia tua a facie eius omnes inimicos suos dispicit

Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

loquitur in corde suo non movebor in generatione et generatione ero sine malo

Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

maledictione os eius plenum est et dolis et avaritia sub lingua eius dolor et iniquitas

Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

sedet insidians iuxta vestibula in absconditis ut interficiat innocentem

Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

oculi eius robustos tuos circumspiciunt insidiatur in abscondito quasi leo in cubili insidiatur ut rapiat pauperem rapiet pauperem cum adtraxerit eum ad rete suum

Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

et confractum subiciet et inruet viribus suis valenter

Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

dixit in corde suo oblitus est Deus abscondit faciem suam non respiciet in perpetuum

Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

surge Domine Deus leva manum tuam noli oblivisci pauperum

Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

quare blasphemat impius Deum dicens in corde suo quod non requirat

Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

vides quia tu laborem et furorem respicis ut detur in manu tua tibi relinquuntur fortes tui pupillo tu es factus adiutor

Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

contere brachium impii et maligni quaeres impietatem eius et non invenies

Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

Dominus rex saeculi et aeternitatis perierunt gentes de terra eius

Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

desiderium pauperum audit Dominus praeparasti ut cor eorum audiat auris tua

Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

ut iudices pupillum et oppressum et nequaquam ultra superbiat homo de terra

Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.