Psalms 97

RAB egemenlik sürüyor, coşsun yeryüzü, Bütün kıyı halkları sevinsin!

Herra on kuningas, siitä maa iloitkaan: olkoon saaret riemuiset, niin monta kuin heitä on.

Bulut ve zifiri karanlık sarmış çevresini, Doğruluk ve adalettir tahtının temeli.

Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä: vanhurskaus ja tuomio ovat hänen istuimensa vahvistus.

Ateş yürüyor O’nun önünde, Düşmanlarını yakıyor çevrede.

Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa ympärillä hänen vihollisensa.

Şimşekleri dünyayı aydınlatır, Yeryüzü görüp titrer.

Hänen leimauksensa välkkyvät maan piirin päällä: maa näkee sen ja vapisee.

Dağlar balmumu gibi erir, RAB’bin, bütün yeryüzünün Rab’bi önünde.

Vuoret sulavat niinkuin vedenvaha Herran edessä, koko maailman Herran edessä.

Gökler O’nun doğruluğunu duyurur, Bütün halklar görkemini görür.

Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

Utansın puta tapanlar, Değersiz putlarla övünenler! RAB’be tapın, ey bütün ilahlar!

Hävetkäät kaikki, jotka kuvia palvelevat, ja kerskaavat epäjumalista: kumartakaat häntä kaikki enkelit.

Siyon seviniyor yargılarını duyunca, ya RAB, Yahuda kentleri coşuyor.

Zion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret ovat riemuissansa, Herra, sinun hallituksestas.

Çünkü sensin, ya RAB, bütün yeryüzünün en yücesi, Bütün ilahların üstündesin, çok ulusun.

Sillä sinä, Herra, olet Korkein kaikissa maakunnissa: sinä olet sangen suuresti korotettu kaikkein jumalain ylitse.

Ey sizler, RAB’bi sevenler, kötülükten tiksinin. O sadık kullarının canını korur, Onları kötülerin elinden kurtarır.

Te kuin Herraa rakastatte, vihatkaat pahaa! hän kätkee pyhäinsä sielut: jumalattomain käsistä hän heitä pelastaa.

Doğrulara ışık, Temiz yüreklilere sevinç saçar.

Vanhurskaalle koittaa valkeus, ja ilo hurskaille sydämille,

Ey doğrular, RAB’de sevinç bulun, Kutsallığını anarak O’na şükredin!

Vanhurskaat iloitkaat Herrassa, kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi.