Psalms 144

Av David.  Lovad vare HERREN, min klippa,  han som lärde mina armar att kriga,  mina händer att strida;

Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

 min nåds Gud och min borg,  mitt värn och min räddare,  min sköld och min tillflykt,  han som lägger mitt folk under mig.

Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

 HERRE, vad är en människa, att du vill veta av henne,  en människoson, att du tänker på honom?

Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

 En människa är lik en fläkt,  hennes dagar såsom en försvinnande skugga.

On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

 HERRE, sänk din himmel och far ned,  rör vid bergen, så att de ryka.

Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

 Låt ljungeldar ljunga och skingra dem,  skjut dina pilar och förvirra dem.

Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

 Räck ut dina händer från höjden,  fräls mig och rädda mig      ur de stora vattnen,      ur främlingarnas hand,

Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

 vilkas mun talar lögn      och vilkas högra hand      är en falskhetens hand.

Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

 Gud, en ny sång      vill jag sjunga till din ära,  till tiosträngad psaltare      vill jag lovsjunga dig,

Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

 dig som giver seger åt konungarna,  dig som frälste din tjänare David      från det onda svärdet.

Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

 Fräls mig och rädda mig      ur främlingarnas hand,  vilkas mun talar lögn,      och vilkas högra hand      är en falskhetens hand.

Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

 När våra söner stå i sin ungdom      såsom högväxta plantor,  våra döttrar lika hörnstoder,      huggna såsom för palatser;

Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

 när våra visthus äro fulla      och skänka förråd på förråd;  när våra får öka sig tusenfalt,      ja, tiotusenfalt på våra utmarker;

Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

 när våra oxar gå rikt lastade;  när ingen rämna har brutits i muren      och ingen nödgas draga ut såsom fånge,  när intet klagorop höres på våra gator --

Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

 saligt är det folk som det så går;  ja, saligt är det folk vars Gud HERREN är.

Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.