Isaiah 40

 Trösten, trösten mitt folk,      säger eder Gud.

Lohduttakaat, lohduttakaat minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.

 Talen ljuvligt till Jerusalem      och prediken för det,  att dess vedermöda är slut,      att dess missgärning är försonad  och att det har fått dubbelt igen av HERRENS hand      för all sina synder.

Puhukaat suloisesti Jerusalemin kanssa, ja saarnatkaat hänelle, että hänen sotimisensa on täytetty; sillä hänen rikoksensa on annettu anteeksi, että hän on saanut kaksinkertaisesti Herran kädestä, kaikkein synteinsä tähden.

 Hör, man ropar;      »Bereden väg      för HERREN i öknen,  banen på hedmarken      en jämn väg för vår Gud.

Huutavaisen ääni on korvessa: valmistakaat Herran tietä, tehkäät tasaiset polut erämaassa meidän Jumalallemme.

 Alla dalar skola höjas  och alla berg och höjder sänkas;  vad ojämnt är skall jämnas,  och vad oländigt är skall bliva slät mark.

Kaikki laaksot pitää korotettaman, ja kaikki vuoret ja kukkulat pitää alennettaman, ja mitä on tasoittamatta, pitää tasattaman ja koliat silitettämän.

 HERRENS härlighet skall varda uppenbarad,  och allt kött skall tillsammans se den.  Ty så har HERRENS mun talat.»

Sillä Herran kunnia ilmoitetaan: ja kaikki liha on ynnä näkevä Herran suun puhuvan.

 Hör, någon talar: »Predika!»,  och en annan svarar: »Vad skall jag predika?»  »Allt kött är gräs  och all dess härlighet såsom ett blomster på marken.

Ääni sanoo: saarnaa. Ja hän sanoi: Mitä minun pitää saarnaaman? Kaikki liha on ruoho, ja kaikki hänen hyvyytensä niinkuin kedon kukkanen.

 Gräset torkar bort,      blomstret förvissnar,  när HERRENS andedräkt blåser därpå.

Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sillä Herra puhalsi siihen. Kansa tosin on ruoho.

 Gräset torkar bort,      blomstret förvissnar,  men vår Guds ord      förbliver evinnerligen.»

Ruoho kuivettuu ja kukkanen lakastuu; mutta meidän Jumalamme sana pysyy ijankaikkisesti.

 Stig upp på ett högt berg,      Sion, du glädjens budbärarinna;  häv upp din röst med kraft,      Jerusalem, du glädjens budbärarinna:  häv upp den utan fruktan,  säg till Juda stöder:      »Se, där är eder Gud!»

Zion, sinä suloinen saarnaaja, astu korkialle vuorelle; Jerusalem, sinä suloinen saarnaaja, korota äänes väkevästi: korota ja älä pelkää; sano Juudan kaupungeille: katso, teidän Jumalanne.

 Ja, Herren, HERREN kommer      med väldighet,  och hans arm visar sin makt.  Se, han har med sig sin lön,      och hans segerbyte går framför honom.

Sillä katso, Herra, Herra tulee väkevyydessä, ja hänen käsivartensa on hallitseva: katso, hänen palkkansa on hänen myötänsä, ja hänen tekonsa on hänen edessänsä,

 Han för sin hjord i bet såsom en herde,  han samlar lammen i sin famn  och bär dem i sitt sköte      och sakta för han moderfåren fram.

Niinkuin paimen on hän kaitseva laumaansa, kokoo karitsat syliinsä ja kantaa helmassansa: tiineet lampaat hän johdattaa.

 Vem är det, som mäter upp havens vatten i sin hand  och märker ut himmelens vidd med sina utspända fingrar?  Vem mäter upp stoftet på jorden med ett tredingsmått?  Vem väger bergen på en våg  och höjderna på en viktskål?

Kuka on vedet pivollansa mitannut, ja käsittänyt vaaksallansa taivaat? ja maan tomun sulkenut kolmannekseen? ja vuoret puntarilla punninnut, ja kukkulat vaalla?

 Vem kan utrannsaka HERRENS Ande,  och vem kan giva honom råd och undervisa honom?

Kuka on Herran henkeä opettanut? eli kuka on hänen neuvonantajansa ollut?

 Går han till råds med någon,  för att denne skall giva honom förstånd  och lära honom den rätta stigen,  lära honom kunskap  och visa honom förståndets väg?

Keneltä hän neuvoa kysyy, joka hänelle ymmärrystä antais, ja opettais hänelle oikeuden tien, ja antais hänelle tiedon, ja opetais hänelle ymmärryksen tien?

 Nej, folken äro att akta såsom en droppe ur ämbaret  och såsom ett grand på vågskålen;  se, havsländerna lyfter han såsom ett stoftkorn.

Katso, pakanat ovat niinkuin pisara, joka jää ämpäriin, ja niinkuin rahtu, joka jää vaakaan; katso, luodot hän kuljettaa niinkuin piskuisen tomun.

 Libanons skog vore icke nog till offerved  och dess djur icke nog till brännoffer.

Libanon olis sangen vähä tuleksi; ja hänen eläimensä ylen harvat polttouhriksi.

 Folken äro allasammans såsom ett intet inför honom;  såsom alls intet och idel tomhet aktas de av honom.

Kaikki pakanat ovat niinkuin ei mitään hänen edessänsä, ja juuri tyhjän ja turhan edestä pidetään häneltä.

 Vid vem viljen I då likna Gud,  och vad finnes honom likt att ställa vid hans sida?

Keneenkä te tahdotte verrata Jumalaa? eli mitä kuvaa te tahdotte hänelle tehdä?

 Månne ett avgudabeläte?  -- det gjutes av någon konstnär,  och guldsmeden överdrager det sedan med guld,  och med silverkedjor pryder så guldsmeden det.

Seppä valaa kuvan, ja hopiaseppä kultaa sen ja tekee siihen hopiakäädyt.

 Den som icke har råd att offra så mycket,  han väljer ut ett stycke trä, som icke ruttnar,  och söker sig en förfaren konstnär,  som kan förfärdiga ett beläte, som ej faller omkull.

Niin myös jolla vähä vara on tehdä ylennysuhria, hän valitsee puun, joka ei mätäne, ja etsii siihen taitavan tekiän valmistamaan kuvaa, joka on kestäväinen.

 Haven I då intet förstånd?      Hören I då intet?  Blev detta icke förkunnat      för eder från begynnelsen?  Haven I icke förstått,      vad jordens grundvalar säga?

Ettekö te tiedä? ettekö te kuule? eikö tämä ole ennen teille ilmoitettu? ettekö te ole sitä ymmärtäneet maan alusta?

 Han är den som tronar över jordens rund,  och dess inbyggare äro såsom gräshoppor;  han är den som utbreder himmelen såsom ett flor  och spänner ut den såsom ett tält att bo inunder.

Hän istuu maan piirin päällä, ja ne, jotka sen päällä asuvat, ovat niinkuin heinäsirkat; joka taivaan venyttää niinkuin ohukaisen nahan, ja levittää sen niinkuin teltan, asuttavaksi.

 Han är den som gör furstarna till intet,  förvandlar domarna på jorden till idel tomhet.

Joka pääruhtinaat tyhjäksi tekee, ja hävittää tuomarit maan päältä,

 Knappt äro de planterade,      knappt äro de sådda,  knappt har deras stam      slagit rot i jorden,  så blåser han på dem, och de förtorka,  och en stormvind för dem bort såsom strå.

Niinkuin ei he olisi istutetut, eikä kylvetyt, eli heidän kantonsa juurtuneet maahan; niin että he kuivettuvat, kuin tuuli heidän päällensä puhaltaa, ja tuulispää vie heidät matkaansa niinkuin akanat.

 Vid vem viljen I då likna mig, så agg jag skulle vara såsom han?      säger den Helige.

Keneenkä te siis minun verrata tahdotte, jonka kaltainen minä olisin? sanoo Pyhä.

 Lyften upp edra ögon mot höjden  och sen: vem har skapat allt detta?  Det har han som för härskaran däruppe fram i räknade hopar;  han nämner dem alla vid namn.  Så stor är hans makt, så väldig hans kraft,  att icke en enda utebliver.

Nostakaat silmänne korkeuteen ja katsokaat, kuka ne kappaleet luonut on, ja vie edes heidän joukkonsa luvulla? kutsuu ne kaikki nimeltänsä? Hänen varansa ja väkevä voimansa on niin suuri, ettei häneltä mitään puutu.

 Huru kan du säga sådant, du Jakob,  och tala så, du Israel:  »Min väg är fördold för HERREN,  och min rätt är försvunnen för min Gud»?

Miksis siis sinä Jakob sanot, ja sinä Israel puhut: minun tieni on Herralta salattu, ja minun oikeuteni käy minun Jumalani ohitse?

 Vet du då icke,      har du ej hört det,  att HERREN är en evig Gud,  han som har skapat jordens ändar?  Han bliver ej trött och uppgives icke,  hans förstånd är outrannsakligt.

Etkös tiedä? etkös ole kuullut? Herra ijankaikkinen Jumala, joka maan ääret on luonut, ei väsy eikä näänny; hänen ymmärryksensä on tutkimatoin.

 Han giver den trötte kraft  och förökar den maktlöses styrka.

Hän antaa väsyneille voiman, ja väettömille kyllä väkeä.

 Ynglingar kunna bliva trötta och uppgivas,  och unga män kunna falla;

Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, ja nuoret miehet peräti lankeevat;

 men de som bida efter HERREN hämta ny kraft,  de få nya vingfjädrar såsom örnarna.  Så hasta de åstad utan att uppgivas,  de färdas framåt utan att bliva trötta.

Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, niin että he menevät siivillä ylös kuin kotkat; että he juoksevat ja ei näänny, he vaeltavat ja ei väsy.