Isaiah 24

 Se, HERREN ödelägger jorden      och föröder den;  han omvälver, vad därpå är,      och förströr dess inbyggare.

Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, ja kukistaa, mitä siinä on, ja hävittää sen asuvaiset.

 Och det går prästen såsom folket,      husbonden såsom tjänaren,  husfrun såsom tjänarinnan,      säljaren såsom köparen,  låntagaren såsom långivaren,      gäldenären såsom borgenären.

Ja papeille tapahtuu niinkuin kansallekin, herralle niinkuin palveliallekin, emännälle niinkuin piiallekin, myyjälle niinkuin ostajallekin, lainaajalle niinkuin lainaksi ottajallekin, korkorahan ottajlle niinkuin antajallekin.

 Jorden bliver i grund ödelagd      och i grund utplundrad;  ty HERREN har talat      detta ord.

Sillä maan pitää peräti tyhjäksi ja kokonansa ryöstetyksi tuleman; sillä Herra on tämän sanonut.

 Jorden sörjer och tvinar bort,  jordkretsen försmäktar och tvinar bort,  vad högt är bland jordens folk försmäktar.

Maa on surkia ja hävitetään, maa pelehtyy ja häviää; kansan ylimmäiset nääntyvät maassa.

 Ty jorden har blivit ohelgad      under sina inbyggare;  de hava överträtt lagarna,      de hava förvandlat rätten,      brutit det eviga förbundet.

Maa on saastaiseksi tullut asuvaisistansa; sillä he tekevät lakia vastaan ja muuttavat säädyt, ja luopuvat ijankaikkisesta liitosta.

 Därför uppfräter förbannelse jorden,  och de som bo där måste lida, vad de hava förskyllt;  därför förtäras jordens inbyggare av hetta,  så att ej många människor finnas kvar.

Sentähden kuluttaa kirous maan ja sen asuvaiset hävitetään; sentähden maan asuvaiset kuivettuvat, niin että vähä jää väkeä.

 Vinmusten sörjer,      vinträdet försmäktar;  de som voro så hjärteglada sucka nu alla.

Viina katoo, viinapuu surkastuu, ja kaikki, jotka sydämestänsä iloisina olivat, huokaavat.

 Det är förbi med fröjden vid pukornas ljud,  de gladas larm ha tystnat;  det är förbi med fröjden vid harpans klang.

Vaskirumpuin riemu taukoo, iloitsevaisten ilo puuttuu, kanteleiden riemu loppuu.

 Vin dricker man icke mer under sång,  rusdrycken kännes bitter för dem som dricka den.

Ei lauleta viinaa juotaissa, ja hyvä juoma on karvas juoville.

 Nedbruten ligger den öde staden;  vart hus är stängt, så att ingen kommer därin.

Tyhjä kaupunki on kukistettu maahan; kaikki huoneet ovat teljetyt, niin ettei yksikään sinne mene.

 Därute höres klagorop över vinet;  all glädje är såsom en nedgången sol,  all jordens fröjd har flyktat.

Viinan puutteen tähden valitetaan kaduilla: kaikki ilo on pois, kaikki maan riemu on matkassansa.

 Ödeläggelse allenast är kvar i staden,  och porten är slagen i spillror.

Ei ole muuta jäänyt kaupunkiin kuin hävitys, ja portit ovat autiot.

Ty det måste så gå på jorden bland folken, såsom det går, när man slår ned oliver, såsom när man gör en efterskörd, sedan vinbärgningen är slut.

Sillä kansalle tapahtuu myös maassa niinkuin öljypuillekin, koska siitä on poimittu; niinkuin sitte poimittaisiin kuin oikia viinan kokousaika on pois.

Dessa häva då upp sin röst och jubla; fröjderop över HERRENS höghet ljuda borta i väster:

Ne korottavat äänensä ja iloitsevat; Herran kunniasta he iloitsevat, hamasta merestä asti.

»Ären därför HERREN i österns bygder, även i havsländerna HERRENS, Israels Guds, namn.»

Niin kiittäkäät nyt Herraa laaksoissa, luodoissa Herran, Israelin Jumalan nimeä.

Från jordens ända höra vi lovsånger: »En härlig lott får den rättfärdige!» Men jag säger: Jag arme, jag arme, ve mig! Härjare härja, ja härjande fara härjare fram.

Me kuulemme kiitosvirren maailman äärestä, vanhurskaalle kunniaksi. Ja minun pitää sanoman: miksi minä olen niin laiha? miksi minä olen niin laiha? voi minua! sillä ylönkatsojat ylönkatsovat, ja ylönkatsojat ylönkatsovat,

Faror, fallgropar och fällor vänta eder, I jordens inbyggare.

Sentähden tulee teidän asuvainne päälle maassa hämmästys, kuoppa ja paula.

Och om någon flyr undan farlighetsropen, så störtar han i fallgropen, och om han kommer upp ur fallgropen, så fångas han i fällan. Ty fönstren i höjden äro öppnade, och jordens grundvalar bäva.

Ja jos joku pakenis hämmästyksen huutoa, niin hän kuitenkin putoo kuoppaan; ja jos hän pääsee kuopasta ylös, niin hän kuitenkin käsitetään paulaan, sillä korkeuden akkunat avataan, ja maan perustukset vapisevat.

Jorden brister, ja, den brister; jorden rämnar, ja, den rämnar; jorden vacklar, ja, den vacklar;

Maan käy aivan pahoin: ei sen pidä ollenkaan menestymän, vaan pitää peräti raukeaman.

jorden raglar, ja, den raglar såsom en drucken; den gungar såsom vaktskjulet i trädets topp. Dess överträdelse vilar tung på den, och den faller och kan icke mer stå upp.

Maan pitää kovin hoiperteleman niinkuin juopuneen, ja vietämän pois niinkuin majan; sillä sen pahat teot painavat sen, niin että sen pitää lankeeman, ja ei enään nouseman.

På den tiden skall HERREN hemsöka höjdens här uppe i höjden och jordens konungar nere på jorden.

Silloin on Herra etsivä sitä korkiaa sotaväkeä, joka korkeudessa on, ja maan kuninkaita, jotka ovat maan päällä.

Och de skola samlas tillhopa, såsom fångar hopsamlas i fånggropen, och skola inneslutas i fängelse; sent omsider når dem hemsökelsen.

Että he kootaan yhteen niinkuin kuopassa sidotut, ja pitää oleman suljetut vankeudessa, ja suuren ajan perästä taas etsittämän.

Då skall månen blygas och solen skämmas; ty HERREN Sebaot skall då vara konung på Sions berg och i Jerusalem, och hans äldste skola skåda härlighet.

Ja kuun pitää häpeemän, ja auringon ujoileman, koska Herra Zebaot on tuleva kuninkaaksi Zionin vuorella ja Jerusalemissa; ja hänen vanhimpainsa edessä pitää kunnia oleman.