II Corinthians 2

Otira kua takoto tenei i roto i ahau, kia kaua toku hokinga atu ki a koutou e waiho i runga i te pouri.
Mutta sitä minä olen itselläni aikonut, etten minä taas murheella teidän tykönne tulisi.
Na, ki te whakapouri hoki ahau i a koutou, ko wai hoki hei whakaora i toku ngakau? ko ia anake e whakapouritia nei e ahau.
Sillä jos minä teidät murheeseen saatan, kukas minua ilahuttaa, vaan se, joka minulta on murheelliseksi tehty?
A i tuhituhi atu ahau i taua mea nei ano ki a koutou, kei tae atu ahau, ka whakapouritia ahau e te hunga i tika nei ma ratou ahau e whakahari; i te u o toku whakaaro ki a koutou katoa, ko toku hari te hari o koutou katoa.
Ja sen minä olen teille kirjoittanut, etten minä tultuani saisi niistä murhetta, joista minun tulis ilo saada; sillä minulla on senkaltainen uskallus kaikkein teidän tykönne, että minun iloni kaikkein teidän ilonne on.
He nui hoki no te pouri, no te mamae o te ngakau, i tuhituhi atu ai ahau ki a koutou me nga roimata maha: ehara i te mea hei whakapouri i a koutou, engari kia matau ai koutou ki toku aroha e hira rawa nei ki a koutou.
Sillä minä kirjoitin teille suuressa vaivassa ja sydämen kivussa, monilla kyyneleillä, ei, että teidän pitäis murehtiman, vaan että te ymmärtäisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teidän kohtaanne.
Mehemea na tetahi i whakapouri, ehara i te mea e whakapouri ana ia i ahau, engari i a koutou katoa; i tetahi wahi ia, e kore nei ahau e mea rawa he nui.
Jos joku on murheen matkaan saattanut, ei hän ole minua murheelliseksi saattanut, vaan puolittain, etten minä teitä kaikkia rasittaisi.
E rahi ana mo taua tu tangata ko tenei whiu i whakapangia nei e te tokomaha.
Mutta kyllä siinä on, että se monelta niin rangaistu on:
Engari rawa ia me whakarere noa iho tana e koutou, ka whakamarie i a ia, kei tupono ka horomia ia e tona pouri nui rawa.
Että te tästedes sitä enemmän häntä armahtaisitte ja lohduttaisitte, ettei hän uppoaisi ylönpalttisessa murheessa.
Koia ahau ka inoi ki a koutou, kia whakaukia to koutou aroha ki a ia.
Sentähden neuvon minä teitä, että te hänen kohtaansa rakkautta osoittaisitte;
Na konei ano hoki ahau i tuhituhi atu ai, hei whakamatau i a koutou, mehemea e ngohengohe ana koutou i nga mea katoa.
Sillä sentähden minä myös olen kirjoittanut, koetellakseni teitä, jos te olette kaikkiin kuuliaiset,
Ko te tangata e whakarerea ai e koutou tana, ka whakarerea ano e ahau: ko taku hoki i whakarere noa ai, mehemea i pera ahau, he whakaaro ki a koutou, i whakarerea noatia e ahau i te aroaro o te Karaiti;
Mutta joille te jotain anteeksi annatte, sen minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotain anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta, ettemme saatanalta voitetuksi tulisi;
Kei ra rungatia mai tatou e Hatana: ehara hoki tatou i te kuware ki ana rauhanga.
Sillä eipä meiltä ole salattu, mitä hänen mielessänsä on.
Na, i toku taenga ki Toroa ki te kauwhau i te rongopai o te Karaiti, a ka puare mai ki ahau tetahi kuwaha, he mea na te Ariki,
Mutta kuin minä tulin Troadaan Kristuksen evankeliumia saarnaamaan, ja minulle avattiin ovi Herrassa, niin ei minulla ollut yhtään lepoa hengessäni, etten minä Titusta minun veljeäni löytänyt.
Kahore he tanga mo toku wairua, he kore i kite i toku teina, i a Taituha: heoi ka poroporoaki ahau ki a ratou, ka haere ki Makeronia.
Mutta kuin minä olin heidän hyvästi jättänyt, menin minä sieltä Makedoniaan.
Na, me whakawhetai ki te Atua, e mea tonu nei i a matou kia whakamanamana i roto i a te Karaiti, e whakaatu nei ma roto i a matou i te ha o tona matauranga i nga wahi katoa.
Mutta kiitetty olkoon Jumala, joka aina antaa meille voiton Kristuksessa, ja julistaa joka paikassa hänen tuntemisensa hajun meidän kauttamme!
He kakara pai hoki matou no te Karaiti ki te Atua, i runga i te hunga e whakaorangia ana, i runga ano i te hunga e whakangaromia ana:
Sillä me olemme Jumalalle yksi hyvä haju Kristuksessa, sekä niiden seassa, jotka autuaaksi tulevat, että myös niiden seassa, jotka hukkuvat;
Ki tetahi he kakara no te mate ki te mate; ki tetahi he kakara no te ora ki te ora. A ko wai e tau mo enei mea?
Näille tosin surman haju kuolemaksi, mutta toisille elämän haju elämäksi: ja kuka on nyt tähän kelvollinen?
Kahore hoki matou e pera i te tokomaha e whakatutua nei i te kupu a te Atua: engari he pera i ta te pono, he pera i ta te Atua, e korero ana matou i te aroaro o te Atua i roto i a te Karaiti.
Sillä emmepä me ole senkaltaiset kuin muutamat, jotka Jumalan sanaa myyskentelevät; vaan vakuudesta ja niinkuin Jumalasta me puhumme Jumalan kasvoin edessä, Kristuksessa.