Psalms 132

Gedenke, Jehova, dem David alle seine Mühsal!

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

Welcher Jehova schwur, ein Gelübde tat dem Mächtigen Jakobs:

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

"Wenn ich hineingehe in das Zelt meines Hauses, wenn ich steige auf das Lager meines Bettes;

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

Wenn ich Schlaf gestatte meinen Augen, Schlummer meinen Augenlidern;

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

Bis ich eine Stätte finde für Jehova, Wohnungen für den Mächtigen Jakobs!"

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

Siehe, wir hörten von ihr in Ephrata, wir fanden sie in dem Gefilde Jaars.

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

Lasset uns eingehen in seine Wohnungen, niederfallen vor dem Schemel seiner Füße!

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

Stehe auf, Jehova, zu deiner Ruhe, du und die Lade deiner Stärke!

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

Laß deine Priester bekleidet werden mit Gerechtigkeit, und deine Frommen jubeln!

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Um Davids, deines Knechtes, willen weise nicht ab das Angesicht deines Gesalbten!

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

Jehova hat dem David geschworen in Wahrheit, er wird nicht davon abweichen: "Von der Frucht deines Leibes will ich auf deinen Thron setzen.

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Wenn deine Söhne meinen Bund und meine Zeugnisse bewahren, welche ich sie lehren werde, so sollen auch ihre Söhne auf deinem Throne sitzen immerdar."

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Denn Jehova hat Zion erwählt, hat es begehrt zu seiner Wohnstätte:

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Dies ist meine Ruhe immerdar; hier will ich wohnen, denn ich habe es begehrt.

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

Seine Speise will ich reichlich segnen, seine Armen mit Brot sättigen.

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Und seine Priester will ich bekleiden mit Heil, und seine Frommen werden laut jubeln.

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

Dort will ich das Horn Davids wachsen lassen, habe eine Leuchte zugerichtet meinem Gesalbten.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Seine Feinde will ich bekleiden mit Schande, und auf ihm wird seine Krone blühen.

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.