Psalms 50

Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.

Güçlü olan Tanrı, RAB konuşuyor; Güneşin doğduğu yerden battığı yere kadar Yeryüzünün tümüne sesleniyor.

Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

Güzelliğin doruğu Siyon’dan Parıldıyor Tanrı.

Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.

Tanrımız geliyor, sessiz kalmayacak, Önünde yanan ateş her şeyi kül ediyor, Çevresinde şiddetli bir fırtına esiyor.

Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.

Halkını yargılamak için Yere göğe sesleniyor:

Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.

“Toplayın önüme sadık kullarımı, Kurban keserek benimle antlaşma yapanları.”

Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!

Gökler O’nun doğruluğunu duyuruyor, Çünkü yargıç Tanrı’nın kendisidir. Sela

Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,

“Ey halkım, dinle de konuşayım, Ey İsrail, sana karşı tanıklık edeyim: Ben Tanrı’yım, senin Tanrın’ım!

Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.

Kurbanlarından ötürü seni azarlamıyorum, Yakmalık sunuların sürekli önümde.

En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;

Ne evinden bir boğa, Ne de ağıllarından bir teke alacağım.

Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.

Çünkü bütün orman yaratıkları, Dağlardaki bütün hayvanlar benimdir.

Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.

Dağlardaki bütün kuşları korurum, Kırlardaki bütün yabanıl hayvanlar benimdir.

Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.

Acıksam sana söylemezdim, Çünkü bütün dünya ve içindekiler benimdir.

Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?

Ben boğa eti yer miyim? Ya da keçi kanı içer miyim?

Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

Tanrı’ya şükran kurbanı sun, Yüceler Yücesi’ne adadığın adakları yerine getir.

Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

Sıkıntılı gününde seslen bana, Seni kurtarırım, sen de beni yüceltirsin.

Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?

Ama Tanrı kötüye şöyle diyor: “Kurallarımı ezbere okumaya Ya da antlaşmamı ağzına almaya ne hakkın var?

Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.

Çünkü yola getirilmekten nefret ediyor, Sözlerimi arkana atıyorsun.

Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.

Hırsız görünce onunla dost oluyor, Zina edenlere ortak oluyorsun.

Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.

Ağzını kötülük için kullanıyor, Dilini yalana koşuyorsun.

Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.

Oturup kardeşine karşı konuşur, Annenin oğluna kara çalarsın.

Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.

Sen bunları yaptın, ben sustum, Beni kendin gibi sandın. Seni azarlıyorum, Suçlarını gözünün önüne seriyorum.

Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

“Dikkate alın bunu, ey Tanrı’yı unutan sizler! Yoksa parçalarım sizi, kurtaran olmaz.

Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.

Kim şükran kurbanı sunarsa beni yüceltir; Yolunu düzeltene kurtarışımı göstereceğim.”